Fitness-lehti 06/2005

Kuvataiteilija Katja Tukiaisen haastattelu:

Olen joogannut kuusi vuotta. Tämä voi kuulostaa kliseeltä, mutta kun löysin astangan, tuntui kuin olisin tullut kotiin. Se oli kuin humahdus; tiesin, että tämä on minua varten.

Olin harjoitellut vasta vuoden, kun lähdin ensimmäistä kertaa harjoittelemaan Intiaan Pattabhi Joisin kouluun. Intiassa on hyvä joogata, koska siellä on lämmintä ja hyvät opettajat. Sitä paitsi maan visuaalinen puoli, värit ja kaikki, on inspiroivaa työlleni. Mummonikin harrasti joogaa 70-luvulla. Siinä oli jo silloin jotain mystistä ja jännittävää.

Minulla on tarve rasittaa kehoani fyysisesti ja tehdä se intensiivisesti. Astanga-harjoituksen jälkeen on sopivasti poikki. Tykkään siitä tunteesta, että keho on harjoitellut.

Lempi-asanani ovat juuri niitä, joissa tarvitaan avustajaa vetämään vielä vähän tiukempaan solmuun. Ehkä se kuvastaa vähän myös minun persoonaani: tykkään tehdä täysillä. Astangajooga on täydellinen paketti. Joogalla saa purettua energiaa; ilman sitä olisin ollut liian levoton aloittamaan meditaatioharjoittelua.

Joogaharjoitus sinänsä tosin pyrkii samanlaisiin päämääriin eli rauhoittamaan ja puhdistamaan mieltä. Joku voi ottaa sen vain fyysisenä harjoituksena, mutta minulle siinä on puolet henkistä ja puolet fyysistä.
Astangassa energia lähtee virtaamaan. Sen vuoksi harjoittelen aina aamulla. Nykyään pyrin käymään astangasalilla kolmena aamuna viikossa. Kun menen salille ja laulan mantran, siitä tulee täydellinen ja hirveän hyvä olo. Sitä on vaikea kuvailla. Olo on samaan aikaan energinen ja rauhallinen. Syksyllä Mishka menee tarhaan, ja olen kovin malttamaton, että pääsisin taas harjoittelemaan joka arkiaamu.

Suhtautuminen omaan kehoon on muuttunut paljon suvaitsevammaksi. En enää kritisoi kehoni ulkonäköä, vaan olen kiitollinen siitä, mitä kaikkea keho pystyy tekemään. Aiemmin harrastin muun muassa aerobicia, ja siinä on ihan erilainen idea kehosta – enkä välttämättä pitänyt siitä. Joogassa suhtautuminen on paljon luonnollisempaa.