Ananda-lehti 2/2007

Fyysiseen harjoitteluun sisältyy loukkaantumisriskejä. Tämä on hyvä tiedostaa myös joogamatolla.

Teksti Jani Mikkonen.

Fyysinen liikunta sisältää aina riskin lihas- ja luuvammaan. Joogavammoja käsittelevä kirjallisuus on tähän saakka lähinnä rajoittunut huolestuneisiin kirjoituksiin yksittäistapauksista mediassa, ja on ollut vaikeaa löytää juupas/eipäs-tasoa tarkempaa tietoa. Astangajooga on yksi tämän päivän suosituimmista joogamenetelmistä. Sen fyysisiä vaikutuksia on alettu tieteellisesti tutkia viime vuosien aikana. Lisää tutkimusta kuitenkin tarvitaan määrittämään myös säännöllisen harjoituksen tuomia mahdollisia ongelmia. Mahdollisten ongelmien parempi tuntemus voi parhaassa tapauksessa johtaa niiden parempaan ehkäisyyn.Tämän vuoksi tein lopputyöni Welsh Institute of Chiropracticsissa lihas- ja luuvammoista Suomen astangajooga-harrastajilla. Tässä artikkelissa haluan tiivistää tutkimuksen tulokset käsittäen vammojen yleisyyden, sijainnin, tyypit ja seuraukset. Artikkeli sisältää myös vertailua ja viittauksia muihin tutkimuksiin ja kirjallisuuteen.

MITÄ OPIMME TÄSTÄ?

Astangan kaksi aiempaa tutkimusta antavat rohkaisevia tuloksia sen myönteisistä vaikutuksista. Cowen (2005) osoitti, että harrastajien yläkehon ja vartalon dynaaminen voima, kestävyys ja kehon notkeus paranivat merkittävästi kuudessa viikossa. Merkittävät muutokset kehon rakenteessa ja toiminnassa edeltävät usein riittävää rasitusta ja palautumisjaksoa, joka edistää kehon sopeutumista rasitukseen. Jos kehossa on epätavallista kipua, jäykkyyttä tai epämukavuutta, asentoja voi hieman muuntaa niin ettei samaa paikkaa rasiteta enempää, ja kudoksen annetaan rauhassa parantua ja mukautua harjoitukseen.

Tutkitut hyödyt käsittävät yleisen terveyskäsityksen merkittävän parantumisen kuin myös alentuneen systolisen verenpaineen ja havaittavan stressin vähentymisen kuudessa viikossa (Cowen 2005). Myös rasitustaso on todettu riittäväksi sydän- ja verenkiertoelimistön harjoittamiseen (Cowen 2006). Edelliset tutkimukset kuten myös omani osoittavat kuitenkin, että aivan kuin minkä tahansa muunkin fyysisen aktiviteetin yhteydessä, loukkaantumisia tapahtuu myös astangajoogassa. Tutkimustyöhön perustuvat haitat ovat pehmytkudosvammoja, jotka voivat aiheuttaa kipua, jäykkyyttä ja epämukavuutta kuukausiksi, ja joista osa voi vaatia ulkopuolista hoitoa.

Uudempi astangakirjallisuus (esim. Räisänen 2005) korostaa ”sisäisen linjauksen” tärkeyttä astangan harjoittamisessa ulkoisen näyttävyyden sijasta. Astangajooga korostaa muiden joogatyylien tapaan ulkoisen muodon syntymistä hengityksen ja sisäisen rytmin avulla ja ehdoilla. Tätä tietä seuraamalla voimme välttää turhia vammoja lainkaan vähentämättä astangan hyötyjä.

Lisätietoja : www.selkakuntoutus.fi