Astangajoogan viikonloppu Salon Muurlassa 18-19.6.2022

Juha Javanainen (s. 22.7.1963), naimisissa viiden lapsen isä, asuu Helsingissä. Juha on harjoittanut astangajoogaa vuodesta 1989. Hän perusti Helsingin Astanga Yoga Schoolin Petri Räisäsen kanssa vuonna 1997. Joogapolullaan Juha on harjoitellut Radha Warrellin ja Derek Irelandin, Lino Mielen, Eddie Sternin kanssa sekä vieraillut Mysoressa Intiassa. , monta kertaa opiskellaakseen Pattabhi Joisin ja Sharath Joisin kanssa. Hän on myös opiskellut chanttausta ja joogafilosofiaa Lakshmish Bhatin, Jayashreen ja Narasimhanin, Vijaya Manjan ja AG Mohanin johdolla.

Juha opettaa säännöllisesti Helsingin Astanga Joogakoululla. Hän harjoittelee edelleen astangajoogan metodeja Pattabhi Joisin ja T. Krishnamacharyan perinteen pohjalta. Juhan erityisiä kiinnostuksen kohteita ovat Patanjalin joogafilosofia sekä havaijilainen shamanismi; molemmat menetelmät auttavat kehittämään itsetuntemusta ja henkistä tasapainoa, ja ovat lisäksi tehokkaita parantavia menetelmiä.

Juha on kääntänyt suomeksi kirjan Yoga Mala (2002), joka on Sri K. Pattabhi Joisin pääteos astangajoogasta, sekä Serge Kahili Kingin kirjoittaman Urban Shaman -kirjan (Kaupunkishamaani, 1995). Osana kiinnostusta suomalaisiin mytologioihin Juha on koonnut Ior Bockin suullisista tarinoista kirjan Bockin perheen saaga, Väinämöisen mytologia (1996).

Juha haluaa jakaa joogaharjoittelussa pitkäaikaisia ​​harjoituksiaan ja opetuskokemuksiaan kehon ja mielen työskentelystä parantavassa tarkoituksessa. Alla hän jakaa ajatuksiaan aiheesta:

”Olen erittäin iloinen ja kiitollinen, että löysin astangajoogan ja aloin harjoitella sitä jo alusta alkaen pätevien opettajien johdolla, kun he tulivat opettamaan Helsinkiin vuonna 1989. Silloin joogan harjoittelu oli hyvin erilaista kuin nykyään: jooga oli lähinnä lempeää hathajoogaa, ei ollut joogastudioita, ei kirjoja tai Youtube -videoita astangajoogasta, ei edes joogamattoja. Ainoa tapa oppia Astanga oli löytää opettaja, ja kurssin jälkeen piti ryhtyä harjoittelemaan omatoimisesti.”

”Ensimmäiset astangakurssit Helsingissä olivat todella intensiivisiä: viikon sisällä käytiin läpi koko ykkössarja. Kurssilla harjoittelu oli erittäin vaativaa sekä fyysisesti että psyykkisesti, vaikka opettajat eivät vaatineetkaan ”täydellistä” suoritusta jooga-asennoissa. Tämä tyyli sopi minulle erittäin hyvin: se innosti minua säännölliseen joogaharjoitteluun jäykän vartaloni avaamiseksi ja hengityksen syventämiseksi. Henkinen vahvuus, jota kutsumme suomeksi ”sisu” tai sanskritin kielessä ”aishwarya”, yhdistettynä astangajoogan harjoitusmenetelmään, on ollut loistava yhdistelmä säännöllisen joogaharjoitteluni rakentamisessa ja harjoittelun jatkamisessa elämän nousu- ja laskusuhdanteissa. ”

”Joogaopettajat, joiden kanssa olen harjoitellut useita vuosia, eivät vain opettaneet jooga-asentoja, asanatekniikoita ja vinyasoja, vaan he jakoivat myös henkilökohtaisia ​​näkemyksiään joogaharjoitteluista, elämänasenteestaan, myötätunnostaan ​​ja ylipäätään ajatuksia ihmisen elämästä. Se on todella auttanut minua laajentamaan omaa näkemystäni joogasta, elämästä, myötätunnosta ja rakkaudesta.”

”Haaste tai jopa vaara joogaharjoittelussani on ollut halu kehittyä jooga-asennoissa mahdollisimman nopeasti, vaikka kroppani ei olekaan kovin joustava ja vahva. Vuosien aikana olen oppinut ns. kantapään kautta erilaisista nilkka-, polvi-, alaselkä-, ranne-, kyynärpää-, olkapää- ja niskavaivoista. Erityisen vaarallista on ollut vaativien asentojen näyttäminen joogatunneilla ilman lämmittelyä. Olen kuitenkin aina palannut joogamatolle toipumaan ja parantamaan vaivojani, usein jo yhden lepopäivän jälkeen. Olen halunnut  tutkia käytännössä, kuinka joogaharjoitus voi auttaa paranemisprosessissa ja miten vammojen kanssa tulisi harjoitella.” 

”Innostukseni Astangan opettamisessa on jakaa tämä ainutlaatuinen ja käytännönläheinen joogamenetelmä kaikille, jotka haluavat opiskella ja harjoitella sitä. Opetuksessani haluan noudattaa joogamestarini neuvoa: ’Hyvän opettajan tulee tietää, että jotkut asanat voivat olla joillekin tuskallisia, joten opettajan tulisi tietää, mikä vaihtoehtoinen asento voisi tuottaa saman hyödyn’. Oma kokemukseni on, että joogan harjoittajan tulee välttää pahaa kipua mahdollisimman paljon. Ja hyvän joogaopettajan tulee välttää aiheuttamasta fyysistä, emotionaalista tai henkistä kipua muille, mukaan lukien joogaopiskelijoille. Siten jooga edistää parhaiten paranemista ja eheytymistä.”