Mysoreharjoitus
Mysoreharjoitus on astangajoogan perinteinen harjoitusmetodi. Siinä joogasarjaa harjoitellaan oman hengityksen tahdissa opettajan avustaessa kutakin oppilasta asennoissa henkilökohtaisesti tarpeen ja tilanteen mukaan.
Mysoretunnille voivat osallistua kaikentasoiset oppilaat, jotka muistavat kutakuinkin oman harjoitussarjansa. Mysoretunti ei siis edellytä jatkotason kokemusta tai taitoja. Opettajalta kannattaa aina kysyä neuvoa itselle sopivasta harjoittelusta. On myös hyvä kertoa kaikista kivuista tai vaivoista, jotta ne voidaan ottaa harjoituksessa huomioon.
Joogakoulun suositus on aloittaa astangajooga alkeiskurssilla tai tauon jälkeen kertauskurssilla. Kun oman tason harjoitussarja alkaa olla muistissa, voi osallistua mysoretunneille. Astangajoogan alkeismysore-, alkeisjatko- ja jatkokurssi antavat valmiuksia mysoreharjoitteluun.
Astangajoogassa yhtenä tavoitteena on sisäistää ja muistaa oma joogaharjoitus niin, että harjoitusta pystyisi tekemään omatoimisesti ja itsenäisesti. Omatoimista harjoittelua tukevat astangajoogan samoina toistuvat asentosarjat. Tämä erottaa astangajoogan useimmista muista joogalajeista, joissa jooga-asennot vaihtelevat harjoituksesta toiseen ja tunnit tehdään aina opettajan ohjaamana ja näyttämänä, eikä opettaja juurikaan ehdi antamaan henkilökohtaista ohjausta.
Mysoreharjoituksessa opetus voi olla asennon avustamista tai ohjeistamista, jotta oppilas saisi paremman tuntuman, miten asennon harjoittelua voisi kehittää. Mysoretunneilla jokainen oppilas edistyy omassa tahdissaan. Uusia asentoja opetellaan vähitellen, kun entiset asennot alkavat sujua eikä harjoitus ole liian rasittava.
Nimitys mysoreharjoitus viittaa Mysoren kaupunkiin (Mysuru) Karnatakan osavaltiossa Etelä-Intiassa, jossa T. Krishnamacharya ja K. Pattabhi Jois opettivat tällä erityisellä tavalla. Samalla metodilla harjoitellaan edelleenkin Mysoressa Sharath Joisin K. Pattabhi Jois Ashtanga Yoga Institute:ssa (KPJAYI) sekä astangajoogasaleilla ja -kursseilla ympäri maailman.
