JOOGA

City-lehti 9/2000

Vapauttavia itkukohtauksia, orgasmeja, irti päihteistä, pois burnoutista. Sadat ihmiset tässä kaupungissa vakuuttavat, että jooga on ainoa oikea tie parempaan elämään. Keitä ovat nämä joogan viemät?

Joogasta on tullut monen ylikuumentuneen talouden ylityöllistetyn menestyjän varaventtiili.

Uraputkeen imaistu uusmediafirman graafikko kertoo.

”Ennen tasapainotin elämän viikonloppuisin, bailasin rankasti. Päihteitä käytin reippaasti. Mutta sitten sain ylennyksen ja lisää vastuuta. Nyt ei oo enää varaa olla maanantaita vaiheessa.

Nykyisin joogaan, käytän sitä stressin lievitykseen. Joogasalille on pakko päästä, muuten en kestäisi duunissa.”

Astangajooga on eri joogamuodoista fyysisesti vaativin. Liikkeet tehdään yhteen menoon ja välillä hypätään ojentajapunnerrukseen. Notkeuden ja tasapainon lisäksi saa siis myös pattia puseroon. Mutta on selvää, ettei lajissa, jonka harjoitussessio aloitetaan värssyllä lotusjalkaisesta gurusta, jolla on tuhat loistavaa päätä, ole kyse pelkästä lihastreenistä. Joogasalin pukuhuoneessa tuskin kuulee puhuttavan kasvaneista lihaksista tai tiukentuneesta pepusta.

Tunnelma on pikemminkin kuin psykoterapiasession jälkeen. Kaikkein yleisimpiä tunnekokemuksia ovat yllättävät itkukohtaukset.

”Mä aloin alkeisjatkotunnilla yhtäkkiä itkeä, tuli niin herkkä olo,” hehkuttaa joku.

Toinen kertoo: ”Mulle tuli tänään supta kurmasanassa (rinta maahan, kädet ristiin selän taakse, jalat ristiin niskan taakse) ihan omituinen olo. Siis tosi outo, varmaan osu johonkin arkaan paikkaan. Juha (joogaopettaja) sano, että se johtu niistä jaloista niskan takana – siellä on joku tunnekeskus. Se oli ihme fiilis, alkoi jopa vähän pelottamaan.”

Joogasta puoli vuotta sitten innostunut vaatesuunnittelija yrittää kuvailla joogatunnin elämyksiä.

”On yllättävän voimakas kokemus mennä johonkin uuteen ihmeelliseen asentoon. Sitä on yhtäkkiä ihan hukassa omassa kropassaan. Ei tiedä, mikä raaja on missäkin ja painaako niskaa oikea vai vasen käsi. Vai jalka. Ei tiedä, miten on liikkeeseen päässyt ja miten siitä tullaan pois.”

Hän hymyilee eteerisesti.

”Jälkeenpäin on kauheen liikuttunut olo.”

Aina ei tiedä, tarkoitetaanko keskusteluissa henkisiä vai fyysisiä kokemuksia. Jos joku esimerkiksi kertoo ”avautuneensa”, on vaikea sanoa, ovatko vaikkapa hänen lantiolihaksensa avautuneet niin että lotus-asento sujuu, vai onko hänestä tullut avoimempi ihmisenä. Luultavasti hän tarkoittaa molempia. Usein puhutaan myös laukeamisesta.

”Päivän stressi laukesi joogatunnilla.”

Myös itkuunpurskahtamiset ovat joogaopettajien mukaan jännityksen laukeamista. Vartalossa pesii joukko henkisiä patoutumia.

”Jatkotason liikkeitä pystyy tekemään vasta sitten, kun pääsee eroon erilaisista syvistä traumoista ja estoista”, kertoo Javanainen alkeisjatkotason kurssilla.

Joskus laukeaminen on myös kirjaimellista. Nainen pukuhuoneessa kertoo.

”Saan joogassa kaiken aikaa orgasmeja. Varsinkin kun opin uusia liikkeitä.”

Muut naiset ihastelevat: ”Voi kun hienoa! Sulla täytyy todella olla tunnemaailma kunnossa, kun energiat pääsee noin vapaasti liikkumaan kropassa!”

Jooga tekee nörtiksi

”Alussa taivutukset alkavat sujumaan paremmin ja pian myös voima ja ilo alkavat säteillä kehosta,” kerrotaan Astanga-joogakoulun www-sivuilla. Jooganharrastajat huomaavatkin itsessään jos jonkinlaisia muutoksia.

Toimittajanainen väittää tulleensa tunteellisemmaksi:

”Asiat vaikuttaa muhun voimakkaammin. Mutta toisaalta oon myös tullut vahvemmaksi ja kestän näitä tunteita paremmin.”

”Se antaa lempeyttä”, sanoo toinen äidillisesti hymyillen.

Eräs juuri joogan aloittanut mies, bilehörhö, on sen sijaan huolissaan.

”Olen kuullut, että kun joogaa, kohta ei maistu enää rööki eikä viina.”

Lähes kaikki salilla olevat ovat sitä mieltä, että jooga tekee nörtiksi. Roskaruoka tökkii, liharuoka tökkii, savu tökkii ja viina tökkii, kertovat joogaajat. Kapakassa ahdistaa: röökinsavu menee keuhkoihin, ihmiset haisevat pahalle ja melu on kamala.

Yksi naisista kuvailee. ”Joogassa tiedostaa oman kroppansa niin tarkasti. Täytyy koko ajan keskittyä ja hallita liike. Jos on viikonloppuna ollut baarissa, se kostautuu seuraavalla viikolla: jooga on tuskaa. Ei pysy pystyssä ja vapisee, vatsa on täynnä ilmaa. Jooga on tosi herkkä juttu – kaikki vaikuttaa treenin sujumiseen.”

Hän hihittää: ”Kaikkein kauheinta on, jos vieressä joogaa huonona päivänä joku kiinnostava mies – menee paperit aivan sekaisin, ei pysty skarppaamaan ollenkaan.”

Joogan aloittaminen voi Suomen kaltaisessa maassa olla sosiaalinen itsemurha. Eräs nainen kertoo. ”Kaverit ei tajua, miksi mä en enää dokaa. Mutta jos dokaa, jooga menee pilalle. On kaksi mahdollisuutta: nauttia joogasta tai nauttia vanhasta sosiaalielämästä. Mä valitsen joogan. Siitä saa parempia kicksejä.”

Lue koko artikkeli City-lehden arkistosta:

Lisätietoja : www.city.fi/artikkeli/Jooga/16/

Petri Räisänen – Joogi

Image 2/2008

Petri Räisänen on suosittu joogaopettaja, jota fanit ulkomailla seuraavat kuin rocktähteä. Mutta kuinka yhdistää leveä elämä ja henkisyys?

Kuvittele elämä, jossa ei jokaisena päivänä katsota tv:tä vaan tehdään harras, vaativa harjoitus.

Siinä asetutaan istumaan lattialle. Hengitetään syvään. Tehdään sarja erilaisia liikkeitä. Venytään kehoa koetteleviin asentoihin. Kestetään pieni kipu, kun lihakset väsyvät ja jänteet panevat vastaan.

Se tehdään joka ikinen päivä, yleensä varhain aamulla. Satana aamuna. Tuhantena.

Se muuttaa ihmisessä monia asioita. Iho, joka harjoituksessa huokuu hikeä ja puskee kuonansa ulos, alkaa hengittää toisin. Sydän lyö rauhallisemmin, verenpaine laskee, aineenvaihdunta muuttuu verkkaisemmaksi. Ylimääräinen rasva palaa pois.

Eniten muuttuu mieli. Keskittyminen, meditaatio, niistä tulee toinen luonto. Pääsee yhä helpommin tilaan, jossa on vain tyyniä asioita.

Kun tämän on tehnyt tuhansia kertoja, vuosia toisensa jälkeen, kehosta tulee samannäköinen kuin fysiologian oppikirjoissa. Luuston muotoja voi nähdä päällepäin, suurimmat lihakset erottuvat kaarina. Iho kuultaa sileänä, loputtoman harjoituksen puhdistamana.

Ihmisestä tulee veistos.

Ihmisestä tulee joogi.

PEKKA HILTUNEN Räisäsen on tarkoitus johdattaa seuraajansa mielenrauhan ja valaistumisen tielle.

”Mulla on tietty kirkkaus päässäni, ja yritän elää mahdollisimman hyvin niin, että se pysyisi yllä. Jo yhden olutpullon juominen sotkee sen kirkkauden. Saattaisi mennä pari kolme päivää, ennen kuin pääsisin takaisin siihen tilaan”, Räisänen sanoo.

Ja kun Valo alkaa jo kolmekymppisenä olla rock-veteraani, 40-vuotiaalla Räisäsellä on paljon edessään. Hän on joogannut säännöllisesti parikymmentä vuotta, mutta se on kovin vähän verrattuna hänen omaan mestariinsa. Guru, jonka oppeja hän seuraa, on 92-vuotias intialainen Sri K. Pattabhi Jois.

”Olen nyt juuri siinä rajoilla, että mua voi jo sanoa opettajaksi. Olen siirtynyt itse fyysisistä harjoituksista tekemään myös hengityksen ja meditaation harjoituksia. Nyt mulla vasta alkaa se, mitä Intiassa tarkoitetaan joogalla. Sitten kun mennään 60-70 vuoden ikään, alkaa olla mahdollista, että on jo jotain syvempää kokemusta mitä jakaa.”

Läsnäoloa hengittämisestä

Ananda-lehti 2/2007

Liisa Kuoppamäen haastattelu. Näyttelijä puhuu suhteestaan joogaan, työhön ja elämään. Teksti Måns Broo.

Kilpailuhenki

Varsinaiseen astangakouluun ei kuitenkaan ollut niin helppo mennä. Koulut ylipäätään ovat aina kammottaneet Liisaa, ja kun hän vihdoin uskaltui Eerikinkadun salille, hän huomasi nopeasti muita ongelmia: kilpailuhenkisyyden ja vertailun.

– Menin usein harjoituksiin ihan häiriintyneellä mielellä. Tässä minä olen ja joogaan teidät kaikki kumoon! Olen nopein! Onneksi kilpailuinto meni aikanaan ohi. En ole enää vuosiin kilpaillut, mutta olen huomannut olevani fiilisimuri – jos menen kurssille ja vieressäni joku tekee vaikeampia asanoita suurella innolla, kyllä se minuun vaikuttaa. Kiihdytän tahtia. En ole vielä niin pitkällä, että harjoitus olisi täysin omani.
– Itsensä vertaileminen muihin on turhaa. Jokaisella on omat vahvuttensa ja heikkoitensa, ja kaikki olemme omassa vaiheessa omassa harjoituksessamme. Asiat tapahtuvat aikanaan, ja edistys vaatii aikaa ja tasapainoisen mielen.

Alkuinnostuksen aikana Liisa harjoitti astangaa viisi kertaa viikossa, mutta nyt neljä saa yleensä luvan riittää. Välillä on myös ollut taukoja, mutta ei enää viimeisten kolmen vuoden aikana, ja nyt tuntuu siltä ettei niitä myöskään enää tule. Hän kokee saaneensa kymmenvuotisen astanga-harjoituksensa hyvään rytmiin. Varsinkin ujjayi-hengitys on muuttunut luontevaksi, ja hän huomaa itsestään alkavansa hengittää sitä tiukoissa paikoissa. Liisan haave olisi harjoitella kuudesti viikossa, mutta se vaikuttaa tällä hetkellä kaukaiselta. Hän tekee astanga-joogan ensimmäistä sarjaa kokonaisuudessaan, ja hän haaveilee siirtymisestä kakkossarjaan. Ehkä Houtskarissa ensi kesällä!

Astangajooga ja vammat

Ananda-lehti 2/2007

Fyysiseen harjoitteluun sisältyy loukkaantumisriskejä. Tämä on hyvä tiedostaa myös joogamatolla.

Teksti Jani Mikkonen.

Fyysinen liikunta sisältää aina riskin lihas- ja luuvammaan. Joogavammoja käsittelevä kirjallisuus on tähän saakka lähinnä rajoittunut huolestuneisiin kirjoituksiin yksittäistapauksista mediassa, ja on ollut vaikeaa löytää juupas/eipäs-tasoa tarkempaa tietoa. Astangajooga on yksi tämän päivän suosituimmista joogamenetelmistä. Sen fyysisiä vaikutuksia on alettu tieteellisesti tutkia viime vuosien aikana. Lisää tutkimusta kuitenkin tarvitaan määrittämään myös säännöllisen harjoituksen tuomia mahdollisia ongelmia. Mahdollisten ongelmien parempi tuntemus voi parhaassa tapauksessa johtaa niiden parempaan ehkäisyyn.Tämän vuoksi tein lopputyöni Welsh Institute of Chiropracticsissa lihas- ja luuvammoista Suomen astangajooga-harrastajilla. Tässä artikkelissa haluan tiivistää tutkimuksen tulokset käsittäen vammojen yleisyyden, sijainnin, tyypit ja seuraukset. Artikkeli sisältää myös vertailua ja viittauksia muihin tutkimuksiin ja kirjallisuuteen.

MITÄ OPIMME TÄSTÄ?

Astangan kaksi aiempaa tutkimusta antavat rohkaisevia tuloksia sen myönteisistä vaikutuksista. Cowen (2005) osoitti, että harrastajien yläkehon ja vartalon dynaaminen voima, kestävyys ja kehon notkeus paranivat merkittävästi kuudessa viikossa. Merkittävät muutokset kehon rakenteessa ja toiminnassa edeltävät usein riittävää rasitusta ja palautumisjaksoa, joka edistää kehon sopeutumista rasitukseen. Jos kehossa on epätavallista kipua, jäykkyyttä tai epämukavuutta, asentoja voi hieman muuntaa niin ettei samaa paikkaa rasiteta enempää, ja kudoksen annetaan rauhassa parantua ja mukautua harjoitukseen.

Tutkitut hyödyt käsittävät yleisen terveyskäsityksen merkittävän parantumisen kuin myös alentuneen systolisen verenpaineen ja havaittavan stressin vähentymisen kuudessa viikossa (Cowen 2005). Myös rasitustaso on todettu riittäväksi sydän- ja verenkiertoelimistön harjoittamiseen (Cowen 2006). Edelliset tutkimukset kuten myös omani osoittavat kuitenkin, että aivan kuin minkä tahansa muunkin fyysisen aktiviteetin yhteydessä, loukkaantumisia tapahtuu myös astangajoogassa. Tutkimustyöhön perustuvat haitat ovat pehmytkudosvammoja, jotka voivat aiheuttaa kipua, jäykkyyttä ja epämukavuutta kuukausiksi, ja joista osa voi vaatia ulkopuolista hoitoa.

Uudempi astangakirjallisuus (esim. Räisänen 2005) korostaa ”sisäisen linjauksen” tärkeyttä astangan harjoittamisessa ulkoisen näyttävyyden sijasta. Astangajooga korostaa muiden joogatyylien tapaan ulkoisen muodon syntymistä hengityksen ja sisäisen rytmin avulla ja ehdoilla. Tätä tietä seuraamalla voimme välttää turhia vammoja lainkaan vähentämättä astangan hyötyjä.

Lisätietoja : www.selkakuntoutus.fi

Astangajoogan juurilla

Fit-lehti 19.3.2008

Joogaharjoittelu Etelä-Intian Mysoressa on vahva elämys.

Teksti Aksana Kurola, Antti Kurola.

Talven kylmä jäykistää kehon lumiukkomaiseen muottiin, mutta Intian lämpimässä ilmanalassa kaikki on toisin. Tämän huomaa jo ensimmäisessä astangajoogan harjoituksessa. Pelkästään maiseman vaihto saa kehon sulamaan syvempiin taivutuksiin kuin koskaan kotona.

Hiki virtaa vuolaana täpötäydessä salissa. Avoimista ovista käy kova veto, ja kadulta leijailee sisälle vahva dieselin käry. Lattian jokainen neliösentti on peitetty joogamatoilla. Matto osoittaa reviirin, jolla kunkin tulisi pysyä. Joukko ihmisiä jonottaa lattiapaikan vapautumista.

– One more, opettaja huutaa vapaan paikan merkiksi.

Joogafaneja ympäri maailman

Sali on täynnä joogaajia ympäri maailman, japanilaisia, kanadalaisia, ruotsalaisia, brasilialaisia. Astangajoogaajien Mekkaan eteläintialaiseen Mysoren kaupunkiin matkustetaan kaikista maailman kolkista, ja moni on halunnut tulla nimenomaan tälle länsimaalaisten joogaajien suuren oppi-isän Shri K. Pattabhi Joisin joogasalille Astanga Yoga Research Instituteen.

Astangajoogan tunnetuksi maailmalla tehnyttä guruji Joisia kunnioitetaan kuin pyhimystä. Korkean ikänsä ja huonon kuntonsa vuoksi Pattabhi Jois ei enää itse ohjaa harjoituksia, mutta tänään hän kunnioittaa meitä läsnäolollaan. Opettajina ovat gurun tytär ja pojanpoika.

Salissa opettajilla on kaikki valta. Jos joogaaja tekee liikkeen väärin, ohjaaja saattaa lopettaa harjoituksen siihen. Tällöin joogaaja ohjataan tekemään suoraan loppuliikkeitä, joihin harjoitus aina päätetään.

Ohjaajat avustavat oppilaita liikkeissä joskus rajustikin. Ohjaaja saattaa tulla ja työntää koholleen jääneen selän alas maahan. Tällöin pitää vain rentoutua ja antaa mennä. Kipuja potevan tai raskaana olevan täytyy muistuttaa ohjaajia asiasta joka päivä. Tällaista joogaajaa pidetään kuin kukkaa kämmenellä.

Arkea ja astangajoogaa

Kunto & terveys -lehti 31.1.2008

Teksti Noora Korpelainen.

Minä herään uuteen aamuun. Aurinko ei ole vielä noussut, mutta mieleni on virkeä ja kehossani virtaa elinvoimaa. Hiljaisessa ja hämärässä huoneessa sytytän kynttilän, istuudun risti-istuntaan matolleni ja elän hetken hengittäen samaa ilmaa liekin kanssa. Hetken kuluttua siirrän katseeni nenänpäähäni ja siinä minä olen, ilman rihman kiertämää keltaisella matollani yksin ja rauhassa, kädet polvilla etusormi ja peukalo kevyesti yhteen liitettyinä. Hiljalleen ajattelu lakkaa olemasta ja kokemus olevaisuudestani juuri nyt tässä hetkessä voimistuu. Olen valmis, kun aurinko lähettää ensimmäiset säteensä horisontista. Niin minä aloitan jälleen uuden päivän astangajooga-harjoituksella, sarjalla tuttuja samassa järjestyksessä toistuvia liikkeitä ja virtaavaa hengitystä.

Niin minä sen aloitan unelmissani, mutta todellisuudessa harjoitukseni ei koskaan ala näin. Aamuisin väsyttää ja nukun useasti pommiin. Sillä ehtiäkseni tehdä harjoituksen aamulla, minun on herättävä kuudelta. Niinpä totean hampaita pestessäni peilikuvalleni, että aivan varmasti menen iltapäivällä astangajooga-koululle tekemään harjoitukseni. Kalenterini on kuitenkin toista mieltä. Kiroilen ja olen varma, että harjoitus jää tekemättä takuulla koko viikon ajan. Kun sitten pääsen jonain päivänä harjoitussalille, olen juossut itseni hikeen ja viime tingassa kömmähdän matolle aina rauhallisen opettajani eteen, painan pääni ja häpeän. Minäkö muka joogi? Mutta opettajani ei arvostele minua niin kuin minä, vaan hengittää hiljaisuudessa, kunnes salissa vallitsee rauha. Sitten aloitamme yhdessä. Minä olen purskahtamaisillani itkuun.

Alusta lähtien olen pyrkinyt tekemään harjoitukseni kuutena päivänä viikossa, joka on lopullinen harjoitustapa. On ollut pitkiä kausia, että olen tavoitteessani onnistunut, mutta myös joogattomia kausia. Ensimmäisen puolen vuoden aikana lähes jokainen kohta minussa oli kipeä vuoronperään. Kivun kokemus on opettanut minut tietoiseksi omasta kehostani ja sen päivittäisistä rajoista. Voimaa on tullut lisää ja taivun nykyisin asentoihin, joihin en ennen edes uneksinut taipuvani, saati että olisin kuvitellut seisovani päälläni. Ruokavalioni muuttui ja paino putosi sopivaksi. Suurimmat muutokset ovat kuitenkin olleet henkisiä. Minun, supersuorittajan, elämään jooga palautti itkun ja naurun, leikin ja elämäni nykyhetken tärkeyden. Perfektionistinen maailmankatsomukseni on muuttumassa ja jokainen harjoituskerta muistuttaa minua siitä, että yhä vielä ja aina olen matkalla. Aina riittää opittavaa, sillä jokaisena päivänä joudun opettelemaan uudestaan, miten hengitetään. Puolitoista vuotta joogaa on kuitenkin varsin vähän. Niinä päivinä kun joogaan, olen onnellinen, että olen matkani aloittanut. Niinpä, tärkeintä minulle on se, että olen onnellinen.

Joogamestari tuli, näytti ja pussasi

Turun Sanomat 29.8.2001

TS Helsinki, teksti TANELI HEIKKA:

– Padamgushthasana, kuuluu joogamestari Sri Pattabhi Joisin ohje. Sata joogia kumartuu eteenpäin ja tarttuu varpaistaan kiinni sanskriitinkielisen ohjeen mukaan.

– One… two… three… intialaisguru vaihtaa kieltä ja laskee hitaita, meditatiivisia hengenvetoja.

Hiki virtaa, ja jooganharrastajien syvä ujjiai-hengitys humisee Töölön Kisahallin koripallosalissa kuin ilmastointilaite.

Opettaja on joogaguru Sri Pattabhi Jois, 86, koko astanga-joogakoulukunnan arvostetuin opettaja ja ylin auktoriteetti. Mestari opettaa paria sataa ympäri Euroopaa saapunutta joogia Helsingissä tällä viikolla. Lontoon ja New Yorkin joogit saavat nähdä Pattahbin vasta Helsingin jälkeen.

Harvinaisen vierailun syy on Suomessa nopeasti levinnyt astanga-joogainnostus, jota mestari halusi tulla katsomaan.

– Suomessa on ehkä maailman eniten joogeja väkilukuun suhteutettuna, arvelee Tampereen astanga-joogakoulun opettaja Satu Ranta-Tyrkkö.

Tärkeintä on tiivis tunnelma

– Padamgushthasana, kuuluu joogamestari Sri Pattabhi Joisin ohje. Sata joogia kumartuu eteenpäin ja tarttuu varpaistaan kiinni sanskriitinkielisen ohjeen mukaan.

– One… two… three… intialaisguru vaihtaa kieltä ja laskee hitaita, meditatiivisia hengenvetoja.

Hiki virtaa, ja jooganharrastajien syvä ujjiai-hengitys humisee Töölön Kisahallin koripallosalissa kuin ilmastointilaite.

Opettaja on joogaguru Sri Pattabhi Jois, 86, koko astanga-joogakoulukunnan arvostetuin opettaja ja ylin auktoriteetti. Mestari opettaa paria sataa ympäri Euroopaa saapunutta joogia Helsingissä tällä viikolla. Lontoon ja New Yorkin joogit saavat nähdä Pattahbin vasta Helsingin jälkeen.

Harvinaisen vierailun syy on Suomessa nopeasti levinnyt astanga-joogainnostus, jota mestari halusi tulla katsomaan.

– Suomessa on ehkä maailman eniten joogeja väkilukuun suhteutettuna, arvelee Tampereen astanga-joogakoulun opettaja Satu Ranta-Tyrkkö.

Ikivanha joogaperinne elää nykyisin vahvana

Turun Sanomat 7.10.2008

Teksti MARIA LEHTOVAARA.

Joogan tuhansia vuosia vanha perinne elää vahvana modernissa maailmassa, myös Suomessa. Joogaopettaja Petri Räisänen hämmästelee monen muun lailla joogan pitkäikäisyyttä, mutta ymmärtää suosion syyt.

– Jännää, että nämä ikivanhat harjoitukset ovat nykyisinkin yhä käytössä. Mutta sen ymmärtää, koska on vaikea kuvitella parempia tekniikoita. Ne ovat vuosisatojen mittaan hioutuneet, Räisänen kertoo.

– Jokainen tietää, että lenkiltä tai salilta tulee hyvä olo. Joogasta tulee jopa parempi olo, ja pidempikestoisempi. Yksi syy joogan suosioon nykymaailmassa on ihmisten halu paeta kiireistä arkeaan. Joogaharjoituksissa vaaditaan keskittymistä ja rauhoittumista, jolloin muiden ajatusten on ainakin tarkoitus haihtua.

– Jooga on kehon ja mielen terapiaa. Terapeuttinen vaikutus on yksi syy, miksi joogaa harrastetaan, Räisänen tietää.

Hänen puolestaan on aivan hyväksyttävää kutsua joogaa harrastukseksi, vaikka syvällisemmällä tarkastelulla jooga on paljon muutakin.

– Mutta harrastus se on ainakin aluksi, oli itsellenikin. Yleensä harjoituskertojen lisääntyminen ja elintapojen muutos tapahtuvat hyvin hitaasti ja käsi kädessä.

Sen sijaan joogan kutsuminen kuntoiluksi kalskahtaa Räisäsen korvaan pahasti. Hän muistuttaa, että fyysinen harjoitus on vain osa joogaa, ja että on useita joogatyylejä, joissa ei fyysisiä harjoituksia ole lainkaan.

– Toki kunto nousee ja terveys paranee, mutta päämäärä on enemmän henkinen kuin fyysinen kehitys, Räisänen muistuttaa.

Samalla hän kuitenkin painottaa, että joogaa ja uskontoa ei pidä sekoittaa. Vaikka Intiassa yhtälö on tiivis, länsimaissa tilanne on täysin toinen.

Lue koko artikkeli TS Arkistosta:

Lisätietoja : www.turunsanomat.fi/urheilu/?ts=1,3:1006:0:0,4:6:0:1:2008-10-07,104:6:568832,1:0:0:0:0:0:

Voiko astangajooga olla vaarallista?

Fitness-lehti 27.3.2007

Teksti Anne Korppila:

Astangajooga on haastava laji, jossa on myös loukkaantumisen vaara. Vaikeinta on päästä kilpailumielestä eroon.

90-luvun muotilaji astangajooga on säilyttänyt vankan suosionsa. Ei mikään ihme, onhan laji tehokkuudessaan verraton. Fyysisen kunnon lisäksi laji tarjoaa arjessa tarvittavia henkisiä rakennuspalikoita: energiaa, stressinsietoa ja keskittymiskykyä.

Vaikka astangajoogassa kehon haastaminen kuuluu asiaan, voi rajojen puskeminen mennä liian pitkälle. Loukkaantumiset johtuvat usein siitä, että treenaaja änkeää oman tasonsa ylittäviin liikkeisiin.

Joogin haaste on löytää tasapaino voiman ja venytyksen välillä – voima kun harvoin kohenee samassa tahdissa taipuisuuden kanssa. Jos lihakset eivät jaksa haastavassa asennossa kannatella kehoa, loukkaantumisen riski kasvaa. Herkimmin pettävät selkä, reiden takaosat, polvet ja muut nivelet.

Lempeyden ja oman kehon kuuntelemisen ihanteista huolimatta joogasta tulee monelle pakkomielteistä suorittamista.

Suorittamisen välttäminen onkin joogassa vaikeinta. Joskus vasta loukkaantuminen herättää kilpailuhenkisen joogin kuuntelemaan kehoaan.

Joogaa kehoa kunnioittaen

* Älä kilpaile. Unohda vierustoveri.
* Älä suorita. Joogasali ei ole estradi, eikä sinulla ole yleisöä. Tee harjoitus vain itsellesi.
* Avaa suusi. Kerro ohjaajalle mahdollisista vammoistasi ja peloistasi. Kerro rohkeasti myös, jos et halua, että sinua avustetaan.
* Kuulostele kehoasi, sillä venyvyys ja voimat vaihtelevat päivästä toiseen. Ota kivun tunne vakavasti.
* Kunnioita kehoasi. Joogan periaatteisiin kuuluu ahimsa, väkivallattomuus, minkä pitäisi päteä myös omaan kehoon. Älä anna muiden yllyttää sinua ylittämään rajojasi.

Astanga rauhoittaa kehon ja mielen

Fitness-lehti 06/2005

Kuvataiteilija Katja Tukiaisen haastattelu:

Olen joogannut kuusi vuotta. Tämä voi kuulostaa kliseeltä, mutta kun löysin astangan, tuntui kuin olisin tullut kotiin. Se oli kuin humahdus; tiesin, että tämä on minua varten.

Olin harjoitellut vasta vuoden, kun lähdin ensimmäistä kertaa harjoittelemaan Intiaan Pattabhi Joisin kouluun. Intiassa on hyvä joogata, koska siellä on lämmintä ja hyvät opettajat. Sitä paitsi maan visuaalinen puoli, värit ja kaikki, on inspiroivaa työlleni. Mummonikin harrasti joogaa 70-luvulla. Siinä oli jo silloin jotain mystistä ja jännittävää.

Minulla on tarve rasittaa kehoani fyysisesti ja tehdä se intensiivisesti. Astanga-harjoituksen jälkeen on sopivasti poikki. Tykkään siitä tunteesta, että keho on harjoitellut.

Lempi-asanani ovat juuri niitä, joissa tarvitaan avustajaa vetämään vielä vähän tiukempaan solmuun. Ehkä se kuvastaa vähän myös minun persoonaani: tykkään tehdä täysillä. Astangajooga on täydellinen paketti. Joogalla saa purettua energiaa; ilman sitä olisin ollut liian levoton aloittamaan meditaatioharjoittelua.

Joogaharjoitus sinänsä tosin pyrkii samanlaisiin päämääriin eli rauhoittamaan ja puhdistamaan mieltä. Joku voi ottaa sen vain fyysisenä harjoituksena, mutta minulle siinä on puolet henkistä ja puolet fyysistä.
Astangassa energia lähtee virtaamaan. Sen vuoksi harjoittelen aina aamulla. Nykyään pyrin käymään astangasalilla kolmena aamuna viikossa. Kun menen salille ja laulan mantran, siitä tulee täydellinen ja hirveän hyvä olo. Sitä on vaikea kuvailla. Olo on samaan aikaan energinen ja rauhallinen. Syksyllä Mishka menee tarhaan, ja olen kovin malttamaton, että pääsisin taas harjoittelemaan joka arkiaamu.

Suhtautuminen omaan kehoon on muuttunut paljon suvaitsevammaksi. En enää kritisoi kehoni ulkonäköä, vaan olen kiitollinen siitä, mitä kaikkea keho pystyy tekemään. Aiemmin harrastin muun muassa aerobicia, ja siinä on ihan erilainen idea kehosta – enkä välttämättä pitänyt siitä. Joogassa suhtautuminen on paljon luonnollisempaa.