Ashtaangajoogan toinen asentosarja sri K. Pattabhi Joisin perinteen mukaan. Kirjoittanut Petri Räisänen, kustantanut Otava, 159 sivua.
Petri Räisäsen naadii shoodhana -kirja julkistettiin 24.9.2008.
Ote kirjasta: Johdanto naadiien järjestelmään
Sri K. Pattabhi Joisin pitkäjänteinen harjoittelu opettajansa Sri T. Krishnamacharyan kanssa sekä Maharajan sanskritin kielen opistossa vuosina 1927-1954 antoivat hänelle valtavan määrän käytännön kokemusta ja teoreettista tietoa, jotka auttoivat häntä oivaltamaan joogan hengen.
Pattabhi Joisin sekä joogan perinteen mukaan joogaa ei ollut koskaan tarkoitettu vain ihmisen fyysistä kuntoa kohottavaksi harjoitukseksi, vaan järjestelmälliseksi henkisen puhdistumisen menetelmäksi. Harjoittamalla joogaa voisi poistaa fyysiset ja psyykkiset esteet, jotka sumentavat tietoisuuden itsestä. Pattabhi jois ymmärsi tämän ja alkoi toteuttaa omaa puhdistumistaan soveltaen aasanaa (jooga-asentoja), praanaayaamaa (hengitysharjoituksia), keskittymistä ja muita joogan tekniikoita.
Ashtaangajoogan metodin mukainen harjoitus, jonka Pattabhi Jois oppi, jaetaan kolmeen selkeään osaan: alkusarjaan, keskisarjaan ja jatkosarjaan. Petri Räisänen on esitellyt alkusarjan harjoitusta eli sanskritiksi jooga-tshikitsaa (joogan terapiaa) ensimmäisessä kirjassaan Ashtaanga. Alkusarjan asennot auttavat joogan harjoittajaa pitämään fyysisen kehon terveenä. Tässä kirjassa esitellään keskisarjan eli sanskritiksi naadii-shoodhanan (naadiien puhdistamisen) asennot ja tekniikat. Keskisarjan asennot puhdistavat naadiien verkostoa ihmisen hienojakoisessa kehossa (energiakehossa).
Harjoittelu sopii kaikille
Turun Sanomat 19.7.2003
Jooga sanana tarkoittaa yhteyttä eli kehon ja mielen tasapainoa. Nykyään jooga voi kuitenkin viitata hyvin moneen erilaiseen tyylisuuntaan, joten se ei sinänsä kerro, minkälaisesta harjoittelusta on kyse. Astangajooga on fyysisesti vaativin joogamuoto, jossa kehon ja mielen yhteyttä haetaan pääasiassa voimakkaan asentoharjoittelun kautta.
Astangajoogassa on yhteensä kuusi liikesarjaa. Perinteisesti joka päivälle on oma liikesarjansa, minkä jälkeen pidetään lepopäivä. Pelkästään ensimmäisen sarjan oppimiseen voi kuitenkin mennä 2-6 vuotta ennen kuin oppilas on valmis oppimaan uutta.
Astangaa voi harjoitella vapaasti ilman minkäänlaista sitoutumista uskontoon tai filosofiaan.
Astangajooga on bramiinien vanha perinne
Turun Sanomat 19.7.2003
Jooga sanana tarkoittaa yhteyttä eli kehon ja mielen tasapainoa. Nykyään jooga voi kuitenkin viitata hyvin moneen erilaiseen tyylisuuntaan, joten se ei sinänsä kerro, minkälaisesta harjoittelusta on kyse. Astangajooga on fyysisesti vaativin joogamuoto, jossa kehon ja mielen yhteyttä haetaan pääasiassa voimakkaan asentoharjoittelun kautta.
Astangajoogassa on yhteensä kuusi liikesarjaa. Perinteisesti joka päivälle on oma liikesarjansa, minkä jälkeen pidetään lepopäivä. Pelkästään ensimmäisen sarjan oppimiseen voi kuitenkin mennä 2-6 vuotta ennen kuin oppilas on valmis oppimaan uutta.
Astangaa voi harjoitella vapaasti ilman minkäänlaista sitoutumista uskontoon tai filosofiaan.
Astanga avaa kehon ja mielen
Turun Sanomat 30.3.2008
Kuntoilumuoto, jossa saa ottaa rauhallisesti hyvällä omatunnolla? Urheilulaji, jossa tulee olla armollinen itselleen? Totta se on.
Astangajooga ei vaadi, revi eikä riuhdo. Sen sijaan se sopii niin rautakangille kuin kuminauhoillekin – kunhan vain muistaa hengittää.
Teksti SATU VIRTANEN
Joogan taika lähtee hengityksestä
Viisi ihmiskehoa kääntyy ja vääntyy värikkäillä matoilla mitä kummallisempiin asentoihin. Liikehdintä on hidasta, mutta sulavaa ja taatusti katsojansa vangitsevaa. Sitä tahdittavat rauhallisen musiikin ohella syvät henkäykset – astangajoogan tunnusmerkit. Meneillään on Astangajooga Turku ry:n uuden joogasalin avajaisnäytös.
– Astangajoogassa on kyse vanhasta intialaisesta perinteestä, johon kuuluvat olennaisesti fyysiset harjoitukset sekä hengitysrytmi, jonka tahdissa niitä tehdään. Kärsivällisesti harjoitellessaan voi lopulta päästä näihin äsken nähtyihin ääriasentoihin, mutta mitään sirkustaiteilijoita me joogit emme ole, naurahtaa Turussa vierailulla oleva Helsingin Astangajoogakoulun perustaja ja johtaja, pitkän linjan joogaopettaja Juha Javanainen.
Astangajoogassa yhteys Intiaan on tärkeä, ja siitä ammennetaan ainekset suomalaiseenkin joogaopetukseen. Javanaisen mukaan universaaliutensa vuoksi laji soveltuu mainiosti myös tänne pohjolaan. Vaikka henkisyydellä onkin lajissa oma roolinsa, ei se vaadi minkäänlaista uskonnollista suuntausta.
– Kysymys on harrastajan omasta henkisyydestä. Mitään valmista astangajooga ei tarjoa, vaan sen avulla voi lähteä tutkimaan omaa henkistä puoltaan ja arvomaailmaansa.
Mielen ja kehon yhteispeli on siis lajin a ja o. Astangajoogassa suomalainen sisu tulee pistää kuriin, sillä täysillä tekemisellä ei pitkälle pötkitä. Sen sijaan rauhallinen eteneminen, läsnäolo ja omien tuntemustensa tarkkailu tuottaa tulosta – jälleen kerran hengitystä unohtamatta.
– Yleensä liikunnassa painotetaan verenkiertoelimistöä, mutta astangajoogassa keuhkot ja hengitys ovat numero yksi. Oikea hengitysrytmi auttaa keskittymään ja aktivoi elimistöä. Siitä syntyy myös se sisäinen fiilis, joogan taika.
JOOGA
City-lehti 9/2000
Vapauttavia itkukohtauksia, orgasmeja, irti päihteistä, pois burnoutista. Sadat ihmiset tässä kaupungissa vakuuttavat, että jooga on ainoa oikea tie parempaan elämään. Keitä ovat nämä joogan viemät?
Joogasta on tullut monen ylikuumentuneen talouden ylityöllistetyn menestyjän varaventtiili.
”Ennen tasapainotin elämän viikonloppuisin, bailasin rankasti. Päihteitä käytin reippaasti. Mutta sitten sain ylennyksen ja lisää vastuuta. Nyt ei oo enää varaa olla maanantaita vaiheessa.
Nykyisin joogaan, käytän sitä stressin lievitykseen. Joogasalille on pakko päästä, muuten en kestäisi duunissa.”
Astangajooga on eri joogamuodoista fyysisesti vaativin. Liikkeet tehdään yhteen menoon ja välillä hypätään ojentajapunnerrukseen. Notkeuden ja tasapainon lisäksi saa siis myös pattia puseroon. Mutta on selvää, ettei lajissa, jonka harjoitussessio aloitetaan värssyllä lotusjalkaisesta gurusta, jolla on tuhat loistavaa päätä, ole kyse pelkästä lihastreenistä. Joogasalin pukuhuoneessa tuskin kuulee puhuttavan kasvaneista lihaksista tai tiukentuneesta pepusta.
Tunnelma on pikemminkin kuin psykoterapiasession jälkeen. Kaikkein yleisimpiä tunnekokemuksia ovat yllättävät itkukohtaukset.
”Mä aloin alkeisjatkotunnilla yhtäkkiä itkeä, tuli niin herkkä olo,” hehkuttaa joku.
Toinen kertoo: ”Mulle tuli tänään supta kurmasanassa (rinta maahan, kädet ristiin selän taakse, jalat ristiin niskan taakse) ihan omituinen olo. Siis tosi outo, varmaan osu johonkin arkaan paikkaan. Juha (joogaopettaja) sano, että se johtu niistä jaloista niskan takana – siellä on joku tunnekeskus. Se oli ihme fiilis, alkoi jopa vähän pelottamaan.”
Joogasta puoli vuotta sitten innostunut vaatesuunnittelija yrittää kuvailla joogatunnin elämyksiä.
”On yllättävän voimakas kokemus mennä johonkin uuteen ihmeelliseen asentoon. Sitä on yhtäkkiä ihan hukassa omassa kropassaan. Ei tiedä, mikä raaja on missäkin ja painaako niskaa oikea vai vasen käsi. Vai jalka. Ei tiedä, miten on liikkeeseen päässyt ja miten siitä tullaan pois.”
Hän hymyilee eteerisesti.
”Jälkeenpäin on kauheen liikuttunut olo.”
Aina ei tiedä, tarkoitetaanko keskusteluissa henkisiä vai fyysisiä kokemuksia. Jos joku esimerkiksi kertoo ”avautuneensa”, on vaikea sanoa, ovatko vaikkapa hänen lantiolihaksensa avautuneet niin että lotus-asento sujuu, vai onko hänestä tullut avoimempi ihmisenä. Luultavasti hän tarkoittaa molempia. Usein puhutaan myös laukeamisesta.
”Päivän stressi laukesi joogatunnilla.”
Myös itkuunpurskahtamiset ovat joogaopettajien mukaan jännityksen laukeamista. Vartalossa pesii joukko henkisiä patoutumia.
”Jatkotason liikkeitä pystyy tekemään vasta sitten, kun pääsee eroon erilaisista syvistä traumoista ja estoista”, kertoo Javanainen alkeisjatkotason kurssilla.
Joskus laukeaminen on myös kirjaimellista. Nainen pukuhuoneessa kertoo.
”Saan joogassa kaiken aikaa orgasmeja. Varsinkin kun opin uusia liikkeitä.”
Muut naiset ihastelevat: ”Voi kun hienoa! Sulla täytyy todella olla tunnemaailma kunnossa, kun energiat pääsee noin vapaasti liikkumaan kropassa!”
Jooga tekee nörtiksi
”Alussa taivutukset alkavat sujumaan paremmin ja pian myös voima ja ilo alkavat säteillä kehosta,” kerrotaan Astanga-joogakoulun www-sivuilla. Jooganharrastajat huomaavatkin itsessään jos jonkinlaisia muutoksia.
Toimittajanainen väittää tulleensa tunteellisemmaksi:
”Asiat vaikuttaa muhun voimakkaammin. Mutta toisaalta oon myös tullut vahvemmaksi ja kestän näitä tunteita paremmin.”
”Se antaa lempeyttä”, sanoo toinen äidillisesti hymyillen.
Eräs juuri joogan aloittanut mies, bilehörhö, on sen sijaan huolissaan.
”Olen kuullut, että kun joogaa, kohta ei maistu enää rööki eikä viina.”
Lähes kaikki salilla olevat ovat sitä mieltä, että jooga tekee nörtiksi. Roskaruoka tökkii, liharuoka tökkii, savu tökkii ja viina tökkii, kertovat joogaajat. Kapakassa ahdistaa: röökinsavu menee keuhkoihin, ihmiset haisevat pahalle ja melu on kamala.
Yksi naisista kuvailee. ”Joogassa tiedostaa oman kroppansa niin tarkasti. Täytyy koko ajan keskittyä ja hallita liike. Jos on viikonloppuna ollut baarissa, se kostautuu seuraavalla viikolla: jooga on tuskaa. Ei pysy pystyssä ja vapisee, vatsa on täynnä ilmaa. Jooga on tosi herkkä juttu – kaikki vaikuttaa treenin sujumiseen.”
Hän hihittää: ”Kaikkein kauheinta on, jos vieressä joogaa huonona päivänä joku kiinnostava mies – menee paperit aivan sekaisin, ei pysty skarppaamaan ollenkaan.”
Joogan aloittaminen voi Suomen kaltaisessa maassa olla sosiaalinen itsemurha. Eräs nainen kertoo. ”Kaverit ei tajua, miksi mä en enää dokaa. Mutta jos dokaa, jooga menee pilalle. On kaksi mahdollisuutta: nauttia joogasta tai nauttia vanhasta sosiaalielämästä. Mä valitsen joogan. Siitä saa parempia kicksejä.”
Petri Räisänen on suosittu joogaopettaja, jota fanit ulkomailla seuraavat kuin rocktähteä. Mutta kuinka yhdistää leveä elämä ja henkisyys?
Kuvittele elämä, jossa ei jokaisena päivänä katsota tv:tä vaan tehdään harras, vaativa harjoitus.
Siinä asetutaan istumaan lattialle. Hengitetään syvään. Tehdään sarja erilaisia liikkeitä. Venytään kehoa koetteleviin asentoihin. Kestetään pieni kipu, kun lihakset väsyvät ja jänteet panevat vastaan.
Se tehdään joka ikinen päivä, yleensä varhain aamulla. Satana aamuna. Tuhantena.
Se muuttaa ihmisessä monia asioita. Iho, joka harjoituksessa huokuu hikeä ja puskee kuonansa ulos, alkaa hengittää toisin. Sydän lyö rauhallisemmin, verenpaine laskee, aineenvaihdunta muuttuu verkkaisemmaksi. Ylimääräinen rasva palaa pois.
Eniten muuttuu mieli. Keskittyminen, meditaatio, niistä tulee toinen luonto. Pääsee yhä helpommin tilaan, jossa on vain tyyniä asioita.
Kun tämän on tehnyt tuhansia kertoja, vuosia toisensa jälkeen, kehosta tulee samannäköinen kuin fysiologian oppikirjoissa. Luuston muotoja voi nähdä päällepäin, suurimmat lihakset erottuvat kaarina. Iho kuultaa sileänä, loputtoman harjoituksen puhdistamana.
Ihmisestä tulee veistos.
Ihmisestä tulee joogi.
PEKKA HILTUNEN Räisäsen on tarkoitus johdattaa seuraajansa mielenrauhan ja valaistumisen tielle.
”Mulla on tietty kirkkaus päässäni, ja yritän elää mahdollisimman hyvin niin, että se pysyisi yllä. Jo yhden olutpullon juominen sotkee sen kirkkauden. Saattaisi mennä pari kolme päivää, ennen kuin pääsisin takaisin siihen tilaan”, Räisänen sanoo.
Ja kun Valo alkaa jo kolmekymppisenä olla rock-veteraani, 40-vuotiaalla Räisäsellä on paljon edessään. Hän on joogannut säännöllisesti parikymmentä vuotta, mutta se on kovin vähän verrattuna hänen omaan mestariinsa. Guru, jonka oppeja hän seuraa, on 92-vuotias intialainen Sri K. Pattabhi Jois.
”Olen nyt juuri siinä rajoilla, että mua voi jo sanoa opettajaksi. Olen siirtynyt itse fyysisistä harjoituksista tekemään myös hengityksen ja meditaation harjoituksia. Nyt mulla vasta alkaa se, mitä Intiassa tarkoitetaan joogalla. Sitten kun mennään 60-70 vuoden ikään, alkaa olla mahdollista, että on jo jotain syvempää kokemusta mitä jakaa.”
Läsnäoloa hengittämisestä
Ananda-lehti 2/2007
Liisa Kuoppamäen haastattelu. Näyttelijä puhuu suhteestaan joogaan, työhön ja elämään. Teksti Måns Broo.
Kilpailuhenki
Varsinaiseen astangakouluun ei kuitenkaan ollut niin helppo mennä. Koulut ylipäätään ovat aina kammottaneet Liisaa, ja kun hän vihdoin uskaltui Eerikinkadun salille, hän huomasi nopeasti muita ongelmia: kilpailuhenkisyyden ja vertailun.
– Menin usein harjoituksiin ihan häiriintyneellä mielellä. Tässä minä olen ja joogaan teidät kaikki kumoon! Olen nopein! Onneksi kilpailuinto meni aikanaan ohi. En ole enää vuosiin kilpaillut, mutta olen huomannut olevani fiilisimuri – jos menen kurssille ja vieressäni joku tekee vaikeampia asanoita suurella innolla, kyllä se minuun vaikuttaa. Kiihdytän tahtia. En ole vielä niin pitkällä, että harjoitus olisi täysin omani.
– Itsensä vertaileminen muihin on turhaa. Jokaisella on omat vahvuttensa ja heikkoitensa, ja kaikki olemme omassa vaiheessa omassa harjoituksessamme. Asiat tapahtuvat aikanaan, ja edistys vaatii aikaa ja tasapainoisen mielen.
Alkuinnostuksen aikana Liisa harjoitti astangaa viisi kertaa viikossa, mutta nyt neljä saa yleensä luvan riittää. Välillä on myös ollut taukoja, mutta ei enää viimeisten kolmen vuoden aikana, ja nyt tuntuu siltä ettei niitä myöskään enää tule. Hän kokee saaneensa kymmenvuotisen astanga-harjoituksensa hyvään rytmiin. Varsinkin ujjayi-hengitys on muuttunut luontevaksi, ja hän huomaa itsestään alkavansa hengittää sitä tiukoissa paikoissa. Liisan haave olisi harjoitella kuudesti viikossa, mutta se vaikuttaa tällä hetkellä kaukaiselta. Hän tekee astanga-joogan ensimmäistä sarjaa kokonaisuudessaan, ja hän haaveilee siirtymisestä kakkossarjaan. Ehkä Houtskarissa ensi kesällä!
Astangajooga ja vammat
Ananda-lehti 2/2007
Fyysiseen harjoitteluun sisältyy loukkaantumisriskejä. Tämä on hyvä tiedostaa myös joogamatolla.
Teksti Jani Mikkonen.
Fyysinen liikunta sisältää aina riskin lihas- ja luuvammaan. Joogavammoja käsittelevä kirjallisuus on tähän saakka lähinnä rajoittunut huolestuneisiin kirjoituksiin yksittäistapauksista mediassa, ja on ollut vaikeaa löytää juupas/eipäs-tasoa tarkempaa tietoa. Astangajooga on yksi tämän päivän suosituimmista joogamenetelmistä. Sen fyysisiä vaikutuksia on alettu tieteellisesti tutkia viime vuosien aikana. Lisää tutkimusta kuitenkin tarvitaan määrittämään myös säännöllisen harjoituksen tuomia mahdollisia ongelmia. Mahdollisten ongelmien parempi tuntemus voi parhaassa tapauksessa johtaa niiden parempaan ehkäisyyn.Tämän vuoksi tein lopputyöni Welsh Institute of Chiropracticsissa lihas- ja luuvammoista Suomen astangajooga-harrastajilla. Tässä artikkelissa haluan tiivistää tutkimuksen tulokset käsittäen vammojen yleisyyden, sijainnin, tyypit ja seuraukset. Artikkeli sisältää myös vertailua ja viittauksia muihin tutkimuksiin ja kirjallisuuteen.
MITÄ OPIMME TÄSTÄ?
Astangan kaksi aiempaa tutkimusta antavat rohkaisevia tuloksia sen myönteisistä vaikutuksista. Cowen (2005) osoitti, että harrastajien yläkehon ja vartalon dynaaminen voima, kestävyys ja kehon notkeus paranivat merkittävästi kuudessa viikossa. Merkittävät muutokset kehon rakenteessa ja toiminnassa edeltävät usein riittävää rasitusta ja palautumisjaksoa, joka edistää kehon sopeutumista rasitukseen. Jos kehossa on epätavallista kipua, jäykkyyttä tai epämukavuutta, asentoja voi hieman muuntaa niin ettei samaa paikkaa rasiteta enempää, ja kudoksen annetaan rauhassa parantua ja mukautua harjoitukseen.
Tutkitut hyödyt käsittävät yleisen terveyskäsityksen merkittävän parantumisen kuin myös alentuneen systolisen verenpaineen ja havaittavan stressin vähentymisen kuudessa viikossa (Cowen 2005). Myös rasitustaso on todettu riittäväksi sydän- ja verenkiertoelimistön harjoittamiseen (Cowen 2006). Edelliset tutkimukset kuten myös omani osoittavat kuitenkin, että aivan kuin minkä tahansa muunkin fyysisen aktiviteetin yhteydessä, loukkaantumisia tapahtuu myös astangajoogassa. Tutkimustyöhön perustuvat haitat ovat pehmytkudosvammoja, jotka voivat aiheuttaa kipua, jäykkyyttä ja epämukavuutta kuukausiksi, ja joista osa voi vaatia ulkopuolista hoitoa.
Uudempi astangakirjallisuus (esim. Räisänen 2005) korostaa ”sisäisen linjauksen” tärkeyttä astangan harjoittamisessa ulkoisen näyttävyyden sijasta. Astangajooga korostaa muiden joogatyylien tapaan ulkoisen muodon syntymistä hengityksen ja sisäisen rytmin avulla ja ehdoilla. Tätä tietä seuraamalla voimme välttää turhia vammoja lainkaan vähentämättä astangan hyötyjä.
Joogaharjoittelu Etelä-Intian Mysoressa on vahva elämys.
Teksti Aksana Kurola, Antti Kurola.
Talven kylmä jäykistää kehon lumiukkomaiseen muottiin, mutta Intian lämpimässä ilmanalassa kaikki on toisin. Tämän huomaa jo ensimmäisessä astangajoogan harjoituksessa. Pelkästään maiseman vaihto saa kehon sulamaan syvempiin taivutuksiin kuin koskaan kotona.
Hiki virtaa vuolaana täpötäydessä salissa. Avoimista ovista käy kova veto, ja kadulta leijailee sisälle vahva dieselin käry. Lattian jokainen neliösentti on peitetty joogamatoilla. Matto osoittaa reviirin, jolla kunkin tulisi pysyä. Joukko ihmisiä jonottaa lattiapaikan vapautumista.
– One more, opettaja huutaa vapaan paikan merkiksi.
Joogafaneja ympäri maailman
Sali on täynnä joogaajia ympäri maailman, japanilaisia, kanadalaisia, ruotsalaisia, brasilialaisia. Astangajoogaajien Mekkaan eteläintialaiseen Mysoren kaupunkiin matkustetaan kaikista maailman kolkista, ja moni on halunnut tulla nimenomaan tälle länsimaalaisten joogaajien suuren oppi-isän Shri K. Pattabhi Joisin joogasalille Astanga Yoga Research Instituteen.
Astangajoogan tunnetuksi maailmalla tehnyttä guruji Joisia kunnioitetaan kuin pyhimystä. Korkean ikänsä ja huonon kuntonsa vuoksi Pattabhi Jois ei enää itse ohjaa harjoituksia, mutta tänään hän kunnioittaa meitä läsnäolollaan. Opettajina ovat gurun tytär ja pojanpoika.
Salissa opettajilla on kaikki valta. Jos joogaaja tekee liikkeen väärin, ohjaaja saattaa lopettaa harjoituksen siihen. Tällöin joogaaja ohjataan tekemään suoraan loppuliikkeitä, joihin harjoitus aina päätetään.
Ohjaajat avustavat oppilaita liikkeissä joskus rajustikin. Ohjaaja saattaa tulla ja työntää koholleen jääneen selän alas maahan. Tällöin pitää vain rentoutua ja antaa mennä. Kipuja potevan tai raskaana olevan täytyy muistuttaa ohjaajia asiasta joka päivä. Tällaista joogaajaa pidetään kuin kukkaa kämmenellä.
