Arkea ja astangajoogaa
Kunto & terveys -lehti 31.1.2008
Teksti Noora Korpelainen.
Minä herään uuteen aamuun. Aurinko ei ole vielä noussut, mutta mieleni on virkeä ja kehossani virtaa elinvoimaa. Hiljaisessa ja hämärässä huoneessa sytytän kynttilän, istuudun risti-istuntaan matolleni ja elän hetken hengittäen samaa ilmaa liekin kanssa. Hetken kuluttua siirrän katseeni nenänpäähäni ja siinä minä olen, ilman rihman kiertämää keltaisella matollani yksin ja rauhassa, kädet polvilla etusormi ja peukalo kevyesti yhteen liitettyinä. Hiljalleen ajattelu lakkaa olemasta ja kokemus olevaisuudestani juuri nyt tässä hetkessä voimistuu. Olen valmis, kun aurinko lähettää ensimmäiset säteensä horisontista. Niin minä aloitan jälleen uuden päivän astangajooga-harjoituksella, sarjalla tuttuja samassa järjestyksessä toistuvia liikkeitä ja virtaavaa hengitystä.
Niin minä sen aloitan unelmissani, mutta todellisuudessa harjoitukseni ei koskaan ala näin. Aamuisin väsyttää ja nukun useasti pommiin. Sillä ehtiäkseni tehdä harjoituksen aamulla, minun on herättävä kuudelta. Niinpä totean hampaita pestessäni peilikuvalleni, että aivan varmasti menen iltapäivällä astangajooga-koululle tekemään harjoitukseni. Kalenterini on kuitenkin toista mieltä. Kiroilen ja olen varma, että harjoitus jää tekemättä takuulla koko viikon ajan. Kun sitten pääsen jonain päivänä harjoitussalille, olen juossut itseni hikeen ja viime tingassa kömmähdän matolle aina rauhallisen opettajani eteen, painan pääni ja häpeän. Minäkö muka joogi? Mutta opettajani ei arvostele minua niin kuin minä, vaan hengittää hiljaisuudessa, kunnes salissa vallitsee rauha. Sitten aloitamme yhdessä. Minä olen purskahtamaisillani itkuun.
Alusta lähtien olen pyrkinyt tekemään harjoitukseni kuutena päivänä viikossa, joka on lopullinen harjoitustapa. On ollut pitkiä kausia, että olen tavoitteessani onnistunut, mutta myös joogattomia kausia. Ensimmäisen puolen vuoden aikana lähes jokainen kohta minussa oli kipeä vuoronperään. Kivun kokemus on opettanut minut tietoiseksi omasta kehostani ja sen päivittäisistä rajoista. Voimaa on tullut lisää ja taivun nykyisin asentoihin, joihin en ennen edes uneksinut taipuvani, saati että olisin kuvitellut seisovani päälläni. Ruokavalioni muuttui ja paino putosi sopivaksi. Suurimmat muutokset ovat kuitenkin olleet henkisiä. Minun, supersuorittajan, elämään jooga palautti itkun ja naurun, leikin ja elämäni nykyhetken tärkeyden. Perfektionistinen maailmankatsomukseni on muuttumassa ja jokainen harjoituskerta muistuttaa minua siitä, että yhä vielä ja aina olen matkalla. Aina riittää opittavaa, sillä jokaisena päivänä joudun opettelemaan uudestaan, miten hengitetään. Puolitoista vuotta joogaa on kuitenkin varsin vähän. Niinä päivinä kun joogaan, olen onnellinen, että olen matkani aloittanut. Niinpä, tärkeintä minulle on se, että olen onnellinen.
Joogamestari tuli, näytti ja pussasi
Turun Sanomat 29.8.2001
TS Helsinki, teksti TANELI HEIKKA:
– Padamgushthasana, kuuluu joogamestari Sri Pattabhi Joisin ohje. Sata joogia kumartuu eteenpäin ja tarttuu varpaistaan kiinni sanskriitinkielisen ohjeen mukaan.
– One… two… three… intialaisguru vaihtaa kieltä ja laskee hitaita, meditatiivisia hengenvetoja.
Hiki virtaa, ja jooganharrastajien syvä ujjiai-hengitys humisee Töölön Kisahallin koripallosalissa kuin ilmastointilaite.
Opettaja on joogaguru Sri Pattabhi Jois, 86, koko astanga-joogakoulukunnan arvostetuin opettaja ja ylin auktoriteetti. Mestari opettaa paria sataa ympäri Euroopaa saapunutta joogia Helsingissä tällä viikolla. Lontoon ja New Yorkin joogit saavat nähdä Pattahbin vasta Helsingin jälkeen.
Harvinaisen vierailun syy on Suomessa nopeasti levinnyt astanga-joogainnostus, jota mestari halusi tulla katsomaan.
– Suomessa on ehkä maailman eniten joogeja väkilukuun suhteutettuna, arvelee Tampereen astanga-joogakoulun opettaja Satu Ranta-Tyrkkö.
Tärkeintä on tiivis tunnelma
– Padamgushthasana, kuuluu joogamestari Sri Pattabhi Joisin ohje. Sata joogia kumartuu eteenpäin ja tarttuu varpaistaan kiinni sanskriitinkielisen ohjeen mukaan.
– One… two… three… intialaisguru vaihtaa kieltä ja laskee hitaita, meditatiivisia hengenvetoja.
Hiki virtaa, ja jooganharrastajien syvä ujjiai-hengitys humisee Töölön Kisahallin koripallosalissa kuin ilmastointilaite.
Opettaja on joogaguru Sri Pattabhi Jois, 86, koko astanga-joogakoulukunnan arvostetuin opettaja ja ylin auktoriteetti. Mestari opettaa paria sataa ympäri Euroopaa saapunutta joogia Helsingissä tällä viikolla. Lontoon ja New Yorkin joogit saavat nähdä Pattahbin vasta Helsingin jälkeen.
Harvinaisen vierailun syy on Suomessa nopeasti levinnyt astanga-joogainnostus, jota mestari halusi tulla katsomaan.
– Suomessa on ehkä maailman eniten joogeja väkilukuun suhteutettuna, arvelee Tampereen astanga-joogakoulun opettaja Satu Ranta-Tyrkkö.
Ikivanha joogaperinne elää nykyisin vahvana
Turun Sanomat 7.10.2008
Teksti MARIA LEHTOVAARA.
Joogan tuhansia vuosia vanha perinne elää vahvana modernissa maailmassa, myös Suomessa. Joogaopettaja Petri Räisänen hämmästelee monen muun lailla joogan pitkäikäisyyttä, mutta ymmärtää suosion syyt.
– Jännää, että nämä ikivanhat harjoitukset ovat nykyisinkin yhä käytössä. Mutta sen ymmärtää, koska on vaikea kuvitella parempia tekniikoita. Ne ovat vuosisatojen mittaan hioutuneet, Räisänen kertoo.
– Jokainen tietää, että lenkiltä tai salilta tulee hyvä olo. Joogasta tulee jopa parempi olo, ja pidempikestoisempi. Yksi syy joogan suosioon nykymaailmassa on ihmisten halu paeta kiireistä arkeaan. Joogaharjoituksissa vaaditaan keskittymistä ja rauhoittumista, jolloin muiden ajatusten on ainakin tarkoitus haihtua.
– Jooga on kehon ja mielen terapiaa. Terapeuttinen vaikutus on yksi syy, miksi joogaa harrastetaan, Räisänen tietää.
Hänen puolestaan on aivan hyväksyttävää kutsua joogaa harrastukseksi, vaikka syvällisemmällä tarkastelulla jooga on paljon muutakin.
– Mutta harrastus se on ainakin aluksi, oli itsellenikin. Yleensä harjoituskertojen lisääntyminen ja elintapojen muutos tapahtuvat hyvin hitaasti ja käsi kädessä.
Sen sijaan joogan kutsuminen kuntoiluksi kalskahtaa Räisäsen korvaan pahasti. Hän muistuttaa, että fyysinen harjoitus on vain osa joogaa, ja että on useita joogatyylejä, joissa ei fyysisiä harjoituksia ole lainkaan.
– Toki kunto nousee ja terveys paranee, mutta päämäärä on enemmän henkinen kuin fyysinen kehitys, Räisänen muistuttaa.
Samalla hän kuitenkin painottaa, että joogaa ja uskontoa ei pidä sekoittaa. Vaikka Intiassa yhtälö on tiivis, länsimaissa tilanne on täysin toinen.
Lue koko artikkeli TS Arkistosta:
Lisätietoja : www.turunsanomat.fi/urheilu/?ts=1,3:1006:0:0,4:6:0:1:2008-10-07,104:6:568832,1:0:0:0:0:0:
Voiko astangajooga olla vaarallista?
Fitness-lehti 27.3.2007
Teksti Anne Korppila:
Astangajooga on haastava laji, jossa on myös loukkaantumisen vaara. Vaikeinta on päästä kilpailumielestä eroon.
90-luvun muotilaji astangajooga on säilyttänyt vankan suosionsa. Ei mikään ihme, onhan laji tehokkuudessaan verraton. Fyysisen kunnon lisäksi laji tarjoaa arjessa tarvittavia henkisiä rakennuspalikoita: energiaa, stressinsietoa ja keskittymiskykyä.
Vaikka astangajoogassa kehon haastaminen kuuluu asiaan, voi rajojen puskeminen mennä liian pitkälle. Loukkaantumiset johtuvat usein siitä, että treenaaja änkeää oman tasonsa ylittäviin liikkeisiin.
Joogin haaste on löytää tasapaino voiman ja venytyksen välillä – voima kun harvoin kohenee samassa tahdissa taipuisuuden kanssa. Jos lihakset eivät jaksa haastavassa asennossa kannatella kehoa, loukkaantumisen riski kasvaa. Herkimmin pettävät selkä, reiden takaosat, polvet ja muut nivelet.
Lempeyden ja oman kehon kuuntelemisen ihanteista huolimatta joogasta tulee monelle pakkomielteistä suorittamista.
Suorittamisen välttäminen onkin joogassa vaikeinta. Joskus vasta loukkaantuminen herättää kilpailuhenkisen joogin kuuntelemaan kehoaan.
Joogaa kehoa kunnioittaen
* Älä kilpaile. Unohda vierustoveri.
* Älä suorita. Joogasali ei ole estradi, eikä sinulla ole yleisöä. Tee harjoitus vain itsellesi.
* Avaa suusi. Kerro ohjaajalle mahdollisista vammoistasi ja peloistasi. Kerro rohkeasti myös, jos et halua, että sinua avustetaan.
* Kuulostele kehoasi, sillä venyvyys ja voimat vaihtelevat päivästä toiseen. Ota kivun tunne vakavasti.
* Kunnioita kehoasi. Joogan periaatteisiin kuuluu ahimsa, väkivallattomuus, minkä pitäisi päteä myös omaan kehoon. Älä anna muiden yllyttää sinua ylittämään rajojasi.
Astanga rauhoittaa kehon ja mielen
Fitness-lehti 06/2005
Kuvataiteilija Katja Tukiaisen haastattelu:
Olen joogannut kuusi vuotta. Tämä voi kuulostaa kliseeltä, mutta kun löysin astangan, tuntui kuin olisin tullut kotiin. Se oli kuin humahdus; tiesin, että tämä on minua varten.
Olin harjoitellut vasta vuoden, kun lähdin ensimmäistä kertaa harjoittelemaan Intiaan Pattabhi Joisin kouluun. Intiassa on hyvä joogata, koska siellä on lämmintä ja hyvät opettajat. Sitä paitsi maan visuaalinen puoli, värit ja kaikki, on inspiroivaa työlleni. Mummonikin harrasti joogaa 70-luvulla. Siinä oli jo silloin jotain mystistä ja jännittävää.
Minulla on tarve rasittaa kehoani fyysisesti ja tehdä se intensiivisesti. Astanga-harjoituksen jälkeen on sopivasti poikki. Tykkään siitä tunteesta, että keho on harjoitellut.
Lempi-asanani ovat juuri niitä, joissa tarvitaan avustajaa vetämään vielä vähän tiukempaan solmuun. Ehkä se kuvastaa vähän myös minun persoonaani: tykkään tehdä täysillä. Astangajooga on täydellinen paketti. Joogalla saa purettua energiaa; ilman sitä olisin ollut liian levoton aloittamaan meditaatioharjoittelua.
Joogaharjoitus sinänsä tosin pyrkii samanlaisiin päämääriin eli rauhoittamaan ja puhdistamaan mieltä. Joku voi ottaa sen vain fyysisenä harjoituksena, mutta minulle siinä on puolet henkistä ja puolet fyysistä.
Astangassa energia lähtee virtaamaan. Sen vuoksi harjoittelen aina aamulla. Nykyään pyrin käymään astangasalilla kolmena aamuna viikossa. Kun menen salille ja laulan mantran, siitä tulee täydellinen ja hirveän hyvä olo. Sitä on vaikea kuvailla. Olo on samaan aikaan energinen ja rauhallinen. Syksyllä Mishka menee tarhaan, ja olen kovin malttamaton, että pääsisin taas harjoittelemaan joka arkiaamu.
Suhtautuminen omaan kehoon on muuttunut paljon suvaitsevammaksi. En enää kritisoi kehoni ulkonäköä, vaan olen kiitollinen siitä, mitä kaikkea keho pystyy tekemään. Aiemmin harrastin muun muassa aerobicia, ja siinä on ihan erilainen idea kehosta – enkä välttämättä pitänyt siitä. Joogassa suhtautuminen on paljon luonnollisempaa.
Hengitä oikein: täysin palkein eteenpäin
Fitness-lehti 07/2005
Teksti Juhapekka Tukiainen:
Hyvinvointia edistävän hengityksen salaisuus ei piile palleassa vaan vetreissä kylkivälien lihaksissa. Kun jouhea hengitystekniikka on hallussa, alkaa treenikin kulkea uudella tavalla.
Yleensä hengitysharjoituksia leimaa teeskentely. Kun ohjaaja väittää, että ”nuuuuh, tunnette syvän rauhan leviävän kehoonne”, kaikki nyökkäilevät valaistuneen näköisinä. Ja katinkontit!
Puutteellisten neuvojen varassa tehdyt hengitysharjoitukset eivät tunnu yhtään miltään, korkeintaan vähän huimaa. Harjoituksissa puhutaan tuskin koskaan hengityksen ytimessä olevista lihaksista. Harva on näitä lihaksia koskaan treenannut, saati että tietäisi kyseisten lihasten edes olevan olemassa. Suurimmalla osalla hengityksen kannalta äärimmäisen tärkeät lihakset ovat auttamattomasti rapakunnossa.
Kylkivälilihasten treenaus ei ole itsestään selvä asia. Jos kylmiltään alkaa hengitellä sisään ja ulos, tuloksena on yleensä vain teeskenneltyjä ilmeitä. Syväkään huohotus ei riitä simpauttamaan vuosikymmenten ajan jäykistyneitä lihaksia.
Lihaksiin on vaikea päästä käsiksi ilman jotain viisasta järjestelmää. Jooga on tietenkin näiden järjestelmien klassikko, mutta muun muassa pilates ja Method Putkisto pyrkivät myös verryttämään kylkivälilihaksia. Tällaista harjoittelujärjestelmää tarvitaan, sillä treenin täytyy sisältää äkkiseltään oudolta tuntuvia asentoja – voimakkaita sivutaivutuksia, syviä kumarruksia ja vartalon korkkiruuvikiertoja. Outous on tarpeen, sillä tavallinen jumppaaminen, juoksu tai muu liikunta ei aseta rintakehää sellaisiin kulmiin, joissa jähmettyneeksi toffeeksi muuttuneet kylkivälilihakset pääsisivät venymään.
Harjoittelujärjestelmä tuo treeniin myös tarvittavaa järjestelmällisyyttä: onhan muutama hönkäisy kerrallaan hyödytöntä. Kylkivälilihakset tarvitsevat vartin verran alkulämmittelyä ja kolmen vartin kokonaistreenin, jotta vuosikymmenten hyhmäisyys alkaa sulaa. Treeniä täytyy toistaa pari kertaa viikossa täältä ikuisuuteen. Viikon joogapaussin aikana rintakehä ehtii jo selvästi jäykistyä, ja hengityksen jousto palaa vasta kolmannen tai neljännen aurinkotervehdyksen aikana. Säännöllisyys ei kuitenkaan ole ongelma, sillä kun homman oppii, syvästä hengityksestä tulee huippuluokan viihdettä. Hyödyt ovat niin suuria, että niitä täytyy saada aina vaan lisää.
Astangan kohina
Astangajoogan ytimessä on ujjayi pranayama -hengitys, joka lienee yksi parhaista asioista, mitä ihminen voi rintakehälleen tehdä. Tekniikan hyödyistä on kirjoitettu paksuja kirjoja, mutta tärkeimpiin kuuluu nimenomaan kylkivälilihasten venytys. Ujjayi (äännetään ”uudzai”) vaatii kaulan lihasten uudenlaista käyttöä. Hengitystietä täytyy hieman supistaa, jolloin nenän kautta kulkeva ilma alkaa kohista. Supistus tehdään noin sentin ylempänä kuin uorsaaminen. Kohina synnyttää hengitykseen pienen vastapaineen, jota voi verrata polkupyörän vaihteisiin. Ilman kohinaa hengittäminen on kuin ajaisi alamäkeen ykkösellä – jalkalihakset sotkevat tyhjää. Samalla tavoin kuin oikea vaihde laittaa jalat töihin, hengityksen kohinavaihde antaa kylkivälilihaksille jotain, mitä vastaan ponnistaa. Ujjayi myös tekee hengityksestä tietoisempaa, sillä kohina sekä kuuluu että tuntuu paremmin kuin äänetön perushengitys. Rouheaa hengitystä on helpompi tarkkailla ja ohjata kohti tasaista rauhallisuutta. Tekniikkaa voi olla hankala oivaltaa yksin, joten kannattaa kysyä neuvoa joogaavalta tutulta tai mennä kurssille. Kohina voi aluksi olla korisevaa ja väkinäistä, mutta se kehittyy ajan mittaan vaivattomaksi, avaraksi ja suorastaan ontoksi ääneksi.
Kuntoa ylös läpi talviyön
HS 10.1.2003 Elämä & Terveys
Hiki virtaa Helsingin seudulla jo tauotta vuorokaudet ympäriinsä
Yöliikunta vetää niin vuorotyöläisiä, perheellisiä kuin kiekkojunnujakin
Julkaistu: HS 10.1.2003 lehdessä osastolla Elämä & Terveys
Teksti Riikka Talli
04:00
Helsingin Lauttasaaressa joogaohjaaja Virpi Karjalainen herättelee itseään aamuun, pakkaa kassiaan – ja lähtee treenaamaan.
Kaupunki uinuu vielä. Hiljaisuuden keskeltä kuuluu yksinäisen aamubussin kaasutus.
Nukkuva kaupunki virittää kehon ja mielen joogaharjoitukselle. Jo ammoisina aikoina joogit aloittivat Intiassa harjoittelun tervehtimällä nousevaa aurinko a, ja perinnettä kunnioitetaan myös täällä Pohjolassa, vaikka auringon nousuun on vielä tunteja.
05:00 Helsingin Astangajoogakoulun salilla Annankadulla sytytetään lempeä aamuvalo ja kynttilä. Ikkunoista hohkaa talvinen pimeys, mu tta salin puulattia on paljaalle jalalle lämmin.
Salissa kuulee syviä hengityksen ääniä, ja hikipisarat kimaltelevat aurinkotervehtijöiden otsilla. Viisitoista vaille kuusi salille saapuu vuoden joogaa harrastanut Marja-Riitta Hiltunen.
”Kolmena neljänä aamuna viikossa käyn täällä. Sitten on parempi olo mennä töihin.”
Pitkä matka itsekuriin
HS 28.11.2005 Elämä & Terveys
Jooga on elämäntapa, ei jumppaa
Julkaistu: HS 28.11.2005 lehdessä osastolla Elämä & Terveys
Teksti Suvi Ahola
Kun vasta alkanut joogaharrastus äkkiä lopahtaa, syynä voi olla, ettei kyseessä ollutkaan se eksoottinen jumppa, jota oli tultu hakemaan.
Ei, joogassa on kyse muusta, kuten hengityksestä ja mielen tyhjentämisestä.
Niin suomalaiset Heli Ilaskari ja Petri Räisänen kuin amerikkalais-uusiseelantilainen Donna Farhikin pyrkivät selventämään juuri tätä – ja onnistuvat kukin tavallaan. Kolmen joogakirjan myötä suomenkielistä joogatietoa on saatu kerralla paljon.
Vaikka uskon, että joogaan kannattaa tutustua ryhmässä ja pätevän opettajan johdolla, Ilaskarin selkeästi jäsennelty ja kuvitettu kirja sopii hyvin myös omin päin joogaavan oppaaksi. Perustietoa on aloittelijalle tarpeeksi.
Ilaskarin populaarin tiiviyden rinnalla Petri Räisäsen astanga-kirja on raskasta sarjaa: liki jokaisen ohjeen perässä lukee, ettei sitä suositella aloittelijoille. Asennot on esitelty tarkasti, ja sanskritia on melkein yhtä paljon kuin suomea.
Maallikkoa kiusaa se, miten eri kieltä suomalaisetkin joogakirjat puhuvat.
Ilaskari ei edes mainitse sanaa astanga, vaikka sitä opetetaan yleisesti ympäri Suomea. Räisäsen mukaan se on ”liikunnallinen, fyysinen ja dynaaminen” yhdistelmä useista joogan lajeista. Ja kuitenkin molemmat kirjoittajat perustavat tekstinsä samaan ikivanhaan oppiin.
Eniten joogan filosofiaa käsittelee Farhi. Hänen mukaansa Joogasutra, Bhagavad Gita ja muut intialaiset kirjoitukset ovat itse asiassa yleisiä moraliteetteja, joita vasten joogaajan pitäisi tarkastella elämäänsä ja arvottaa se uudelleen.
Aktivoivat ja rentouttavat liikkeet ja niihin liittyvä minuuden purkaminen ovat käytännön keinot sen toteuttamiseen. Tuloksena pitäisi olla itseään ja maailmaa enemmän arvostava ihminen.
Projekti kestää koko elämän, kaikki joogakirjailijat vakuuttavat, eikä suju ilman vastamäkiä. Masentua ei silti kannata.
Hedelmällisintä on oppia tuntemaan itsensä paremmin. Harjoitteluhan perustuu oivalluksiin: tärkein guru istuu sisällämme.
Nopeuden ja äärettömän itseilmaisun aikana tuntuu hyvältä ajatella myös sitä, että joogaamalla harjoittaakin sinnikkyyttä, itsekuria ja hitautta.
Harjoituksia tuhannen vuoden takaa
HS 2.8.2006 Hinta & Laatu
HARRASTUS: ASTANGAJOOGA
Harjoituksia tuhannen vuoden takaa
Julkaistu: 2.8.2006 lehdessä osastolla Hinta & Laatu
Natalia Baer
Helsingin Sanomat
Parasta astangajoogassa:
Oppii ymmärtämään omaa kehoa ja mieltä. Tajuaa, että keho, mieli, tunteet ja moraali liittyvät kaikki toisiinsa. Pystyy hyväksymään omat heikkoutensa.
Kurjinta joogassa: Aamuherääminen. Vaatii kovaa itsekuria saada itsensä ylös sängystä ennen kello kuutta, jotta ehtii tehdä harjoituksen ennen töihin menoa. Harjoitus kestää 1,5 tuntia, ja se on hyvä tehdä aamulla, koska aamujäykällä keholla tekee tarpeeksi lempeän harjoituksen.
Kenelle sopii? Kaikenikäisille. Joogata voi yksin, ryhmässä tai yhdessä kumppanin ja lasten kanssa.
Miten sen oppii? Intensiivikurssi on paras tapa aloittaa. Kurssilla opetellaan hengitystekniikka, liikesarjat ja asentoja, joiden avulla pyritään avaamaan, voimistamaan ja puhdistamaan kehoa.
Kannattaa myös lueskella kirjallisuutta ja surffailla netissä, jotta osaa valita mieluisimman joogasuuntauksen.
Myöhemmin voi jatkaa kotona, kursseilla tai joogasalilla oman tasoryhmän tunneilla. Tärkeää on olla kärsivällinen ja lempeä itseään kohtaan. Koskaan ei ole liian vanha tai huonossa kunnossa aloittaakseen.
Missä sitä voi harrastaa? Kotona, matkalla, mökillä, laiturilla… ja joogasalilla.
Mitä välineitä tarvitaan? Joogamatto, joustavat housut ja paita. Villasukat ovat mukavat loppurentoutuksen aikana.
Hikeä ja harmoniaa
HS 27.8.2006 Sunnuntai
Suomessa vieraileva intialainen astangaguru saa suomalaisilta joogaajilta arvoisensa kohtelun. On fanipaitoja ja orkesterimusiikkia. Ja tuoreita tuliaisia sipoolaiselta maatilalta.
Julkaistu: 27.8.2006 lehdessä osastolla Sunnuntai
Teksti Marie Jaakkola
91-vuotias guruji Shri K. Pattabhi Jois ohjaa Upavista Konasana B -asanaa tiukalla, mutta lempeällä otteella. Helsingin Urheilutalo pursuaa tiistai-iltana ihmisiä. Rappuset ja aula täyttyvät hien hajusta.
Kukaan ei tyrki, käytä kyynärpäitään tai kiilaile, vaikka kaikki haluavat kiihkeästi nähdä gurun.
Tai oikeastaan häntä kutsutaan tuttavallisesti gurujiksi. Hän on intialainen astangajoogamestari Shri K. Pattabhi Jois.
Innokkaimmilla odottajilla on päällään fanipaita, jossa lukee P. JOIS 91. Numeropari viittaa gurun pitkään ikään. Muutamilla on kädessään kukkakimppu mestarille annettavaksi.
Pattabhi Jois vierailee Suomessa kahden viikon ajan opettamassa astangajoogaa.
Astangajooga on tuhansia vuosia vanha intialainen harjoitusmenetelmä, joka perustuu hengityksen rytmittämään liikkeeseen ja erilaisiin asentoihin.
Ruumiin hallinnan kautta on tarkoitus siirtyä mielen tasapainoon. Joillekin astanga on tosin ihan vain vaihtoehto jumpalle, toisille tapa rentoutua. Lisäksi joukossa on meditaatiosta tai buddhalaisuudesta kiinnostuneita.
Guruji on tämän tyylisuunnan joogan vanhin elossa oleva opettaja, ja hän pitää täsmällistä fyysisten harjoitteiden perinnettä yllä – sekä kiertää maailmalla opettamassa.
Intiassa Pattabhi Joisilla on myös oma joogakoulu Mysoressa, jonne saapuu jatkuvasti oppilaita, myös suomalaisia.
Suomen-vierailunsa aikana guruji ohjaa aamuisin harjoituksia. Tänään on kuitenkin erikoistapaaminen, conference, jossa joogaajat saavat kysyä gurujilta neuvoja.
Kun guruji astuu saliin tyttärensä Saraswathi Rangaswamyn ja tämän pojan Sharath Rangaswamyn kanssa, ihmiset nousevat seisomaan. Pienet digikamerat räpsyvät.
Suomalaiset tarjoavat gurujille parastaan: viiden hengen orkesteri soittaa Sibeliusta ja Merikantoa.
Sitten guruji lausuu mantran ja puhuu mielen harjoittamisen tärkeydestä.
”Harjoitelkaa, harjoitelkaa, harjoitelkaa. Kun vartalo on vahva, mielestäkin tulee vahva.”
Joku kysyy astangajoogan suosioista, toinen gurujin päivittäisestä harjoittelusta. Kolmatta kiinnostaa joogaperinteeseen liittyvät ruokavinkit. Harrastajat haluavat tietää myös sen, mikä asana eli asento oli gurulle aluksi vaikein.
Niitä oli moniakin, guruji vastaa. Hän kertoo tekevänsä edelleen päivittäin hengitysharjoituksia. Lisäksi hän puhuu teen vaikutuksista, vahvasta mielestä – ja kehottaa taas harjoittelemaan ja harjoittelemaan.
Kuulijat hymyilevät tyytyväisinä. Vaikkei hiljaisella äänellä puhuttuja vastauksia juuri kuulekaan, gurun läsnäolo riittää.
Varsinaisesti guruji on Suomessa kuitenkin joogaharjoitusten vuoksi. Hänen kursseilleen on ilmoittautunut lähes viisisataa joogia.
Ensimmäinen ryhmä aloittaa aamukuudelta. Moni saapuu jo ennen kellonlyömää varatakseen paikkansa eturivissä, mahdollisimman lähellä gurua.
Melkein kaksisataa joogaajaa järjestäytyy lopulta armeijamaisen suoriin riveihin.
Guruji aloittaa mantran. Oom-alkusanat kaikuvat salissa. Vartalot taipuvat ensimmäiseen asentoon, aurinkotervehdykseen.
Hihattomaan paitaan ja mustiin shortseihin pukeutunut guruji johtaa harjoituksen salin etuosassa intialaisella matolla seisten. Gurun tytär ja tyttärenpoika tarkkailevat ja oikovat joogaajien virheellisiä asentoja.
Salin täyttää meren lailla kohiseva ääni. Se tulee syvästä hengityksestä, joka on joogassa hyvin tärkeä.
Puolitoistatuntinen harjoitus päättyy hiljaisuuteen. Joogaajat järjestäytyvät jonoon, ja jokainen saa tervehtiä gurujia. He polvistuvat opettajan edessä, halaavat tai antavat suudelman poskelle.
Pienet digikamerat räpsyvät jälleen, Pattabhi Joisia naurattaa.
