Jooga
Artikkeli: City-lehti 9/2000
Vapauttavia itkukohtauksia, orgasmeja, irti päihteistä, pois burnoutista. Sadat ihmiset tässä kaupungissa vakuuttavat, että jooga on ainoa oikea tie parempaan elämään. Keitä ovat nämä joogan viemät?
Joogasta on tullut monen ylikuumentuneen talouden ylityöllistetyn menestyjän varaventtiili.
Uraputkeen imaistu uusmediafirman graafikko kertoo.
”Ennen tasapainotin elämän viikonloppuisin, bailasin rankasti. Päihteitä käytin reippaasti. Mutta sitten sain ylennyksen ja lisää vastuuta. Nyt ei oo enää varaa olla maanantaita vaiheessa.
Nykyisin joogaan, käytän sitä stressin lievitykseen. Joogasalille on pakko päästä, muuten en kestäisi duunissa.”
Astangajooga on eri joogamuodoista fyysisesti vaativin. Liikkeet tehdään yhteen menoon ja välillä hypätään ojentajapunnerrukseen. Notkeuden ja tasapainon lisäksi saa siis myös pattia puseroon. Mutta on selvää, ettei lajissa, jonka harjoitussessio aloitetaan värssyllä lotusjalkaisesta gurusta, jolla on tuhat loistavaa päätä, ole kyse pelkästä lihastreenistä. Joogasalin pukuhuoneessa tuskin kuulee puhuttavan kasvaneista lihaksista tai tiukentuneesta pepusta.
Tunnelma on pikemminkin kuin psykoterapiasession jälkeen. Kaikkein yleisimpiä tunnekokemuksia ovat yllättävät itkukohtaukset.
”Mä aloin alkeisjatkotunnilla yhtäkkiä itkeä, tuli niin herkkä olo,” hehkuttaa joku.
Toinen kertoo: ”Mulle tuli tänään supta kurmasanassa (rinta maahan, kädet ristiin selän taakse, jalat ristiin niskan taakse) ihan omituinen olo. Siis tosi outo, varmaan osu johonkin arkaan paikkaan. Juha (joogaopettaja) sano, että se johtu niistä jaloista niskan takana – siellä on joku tunnekeskus. Se oli ihme fiilis, alkoi jopa vähän pelottamaan.”
Joogasta puoli vuotta sitten innostunut vaatesuunnittelija yrittää kuvailla joogatunnin elämyksiä.
”On yllättävän voimakas kokemus mennä johonkin uuteen ihmeelliseen asentoon. Sitä on yhtäkkiä ihan hukassa omassa kropassaan. Ei tiedä, mikä raaja on missäkin ja painaako niskaa oikea vai vasen käsi. Vai jalka. Ei tiedä, miten on liikkeeseen päässyt ja miten siitä tullaan pois.”
Hän hymyilee eteerisesti.
”Jälkeenpäin on kauheen liikuttunut olo.”
Aina ei tiedä, tarkoitetaanko keskusteluissa henkisiä vai fyysisiä kokemuksia. Jos joku esimerkiksi kertoo ”avautuneensa”, on vaikea sanoa, ovatko vaikkapa hänen lantiolihaksensa avautuneet niin että lotus-asento sujuu, vai onko hänestä tullut avoimempi ihmisenä. Luultavasti hän tarkoittaa molempia. Usein puhutaan myös laukeamisesta.
”Päivän stressi laukesi joogatunnilla.”
Myös itkuunpurskahtamiset ovat joogaopettajien mukaan jännityksen laukeamista. Vartalossa pesii joukko henkisiä patoutumia.
”Jatkotason liikkeitä pystyy tekemään vasta sitten, kun pääsee eroon erilaisista syvistä traumoista ja estoista”, kertoo Javanainen alkeisjatkotason kurssilla.
Joskus laukeaminen on myös kirjaimellista. Nainen pukuhuoneessa kertoo.
”Saan joogassa kaiken aikaa orgasmeja. Varsinkin kun opin uusia liikkeitä.”
Muut naiset ihastelevat: ”Voi kun hienoa! Sulla täytyy todella olla tunnemaailma kunnossa, kun energiat pääsee noin vapaasti liikkumaan kropassa!”
Jooga tekee nörtiksi
”Alussa taivutukset alkavat sujumaan paremmin ja pian myös voima ja ilo alkavat säteillä kehosta,” kerrotaan Astanga-joogakoulun www-sivuilla. Jooganharrastajat huomaavatkin itsessään jos jonkinlaisia muutoksia.
Toimittajanainen väittää tulleensa tunteellisemmaksi:
”Asiat vaikuttaa muhun voimakkaammin. Mutta toisaalta oon myös tullut vahvemmaksi ja kestän näitä tunteita paremmin.”
”Se antaa lempeyttä”, sanoo toinen äidillisesti hymyillen.
Eräs juuri joogan aloittanut mies, bilehörhö, on sen sijaan huolissaan.
”Olen kuullut, että kun joogaa, kohta ei maistu enää rööki eikä viina.”
Lähes kaikki salilla olevat ovat sitä mieltä, että jooga tekee nörtiksi. Roskaruoka tökkii, liharuoka tökkii, savu tökkii ja viina tökkii, kertovat joogaajat. Kapakassa ahdistaa: röökinsavu menee keuhkoihin, ihmiset haisevat pahalle ja melu on kamala.
Yksi naisista kuvailee. ”Joogassa tiedostaa oman kroppansa niin tarkasti. Täytyy koko ajan keskittyä ja hallita liike. Jos on viikonloppuna ollut baarissa, se kostautuu seuraavalla viikolla: jooga on tuskaa. Ei pysy pystyssä ja vapisee, vatsa on täynnä ilmaa. Jooga on tosi herkkä juttu – kaikki vaikuttaa treenin sujumiseen.”
Hän hihittää: ”Kaikkein kauheinta on, jos vieressä joogaa huonona päivänä joku kiinnostava mies – menee paperit aivan sekaisin, ei pysty skarppaamaan ollenkaan.”
Joogan aloittaminen voi Suomen kaltaisessa maassa olla sosiaalinen itsemurha. Eräs nainen kertoo. ”Kaverit ei tajua, miksi mä en enää dokaa. Mutta jos dokaa, jooga menee pilalle. On kaksi mahdollisuutta: nauttia joogasta tai nauttia vanhasta sosiaalielämästä. Mä valitsen joogan. Siitä saa parempia kicksejä.”
Lue koko artikkeli City-lehden arkistosta:
