Muutoksia Astanga Joogakoululla kaudella 2009-2010
HAJK 16.2.2010 Juha Javanainen
Astangajoogan mestarin Pattabhi Joisin kuolema 18.5.2009 laukaisi monia muutosprosesseja kansainvälisissä joogayhteyksissä. Päälinjat ovat kuitenkin olleet nähtävissä ja ennakoitavissa jo etukäteen. Esimerkiksi Mysoressa Pattabhi Joisin vanhan koulun nimi AYRI (Ashtanga Yoga Research Institute) muutettiin nimeksi KPJAYI (K. Pattabhi Jois Ashtanga Yoga Institute) jo vuonna 2008. Ja kun Pattabhi Jois sairastui keväällä 2007, alkoi opetuksesta vastata PJ:n tyttärenpoika Sharath Rangaswamy ja toisena opettajana toimia tytär Saraswathi Rangaswamy.
Syksyllä 2008 Sharath otti yhteyttä vanhempiin Pattabhi Joisin auktorisoimiin opettajiin ja kutsui meitä kuukauden erikoiskoulutukseen kesä-heinäkuussa 2009. Pääsin mukaan koulutukseen, johon loi erityisen tunnelmansa mestarimme Pattabhi Joisin kuolema vain vähän aiemmin (18.5.2009), joten koulutuksesta muodostui erityinen joogakuukausi mestarin muistoksi ja opetuksen kunnioitukseksi.
Tämän jälkeen KPJAYI:n toiminnan johtoon on astunut Sharath.
Pitkäaikainen Helsingin Astanga Joogakoulun opettaja Lino Miele on puolestaan lähtenyt seuraamaan omaa opetuspolkuaan. Hän nimesi kesällä 2009 Rooman Astanga joogakoulun AYRI Rooma -instituutiksi. Lisäksi Lino nimesi itsensä yhteistyökoulujensa johtajaksi ja auktorisoi nimissään pitempään opettaneita, jotka listattiin Ashtanga.com opettajaluetteloon.
Juhan ja Petrin näkökulmasta kansainvälisen Astangayhteisön jakautuminen toisaalta Mysoren instituutin johtamaan koulukuntaan ja toisaalta Pattabhi Joisin vanhojen länsimaisten opettajien kuten Linon koulukuntiin on ollut odotettu – muttei toivottu.
Elokuussa 2009 Sharath teki opetusvierailun Helsinkiin, ja lokakuussa Lino. Keskustelimme koulukuntien tilanteesta ja näkymistä sekä Sharathin että Linon kanssa. Lopputulema kaikesta oli, että marraskuussa 2009 minä ja Petri päätimme jatkaa joogakoulun nimissä yhteydenpitoa Mysoreen ja lopettaa Linon opetusvierailujen järjestämisen. Käytännössä tämä merkitsi askeleen ottamista kohti entistä itsenäisempää joogaopetuksen ja toiminnan kehittämistä joogakoululla.
Melko pian tämän jälkeen joogakoulu sai pari yllättävää tarjousta, jotka olivat intialaisen Ayurvedalääkärin pestaaminen joogakoululle ja koulun vanhan opettajan Ilpo Koposen ehdotus palata opettamaan joogakoululle yhdessä Astangasalin muiden opettajien kanssa.
Molempia ehdotuksia työstettiin eteenpäin: Ayurveda-kurssit ja terveydenhoitovastaanotot aloitettiin vuoden 2010 alusta Annankadun salilla. Ilpo Koposen Astangasalin opetus siirretään Eerikinkadun joogasalille huhtikuun alusta lukien ja se jatkuu Joogakoulun toimintana.
Näiden lisäksi päätimme ottaa koulun opetusohjelmaan klassisen joogafilosofian ja sanskritin kielisen resitoinnin Patanjalin joogasutrien mukaan: Janne Kontala pitää aiheesta yhden opetustunnin viikossa Kolmannen linjan joogasalilla vuoden 2010 alusta.
Joogayhteys Mysoren KPJAYI:n kanssa pidetään tiiviinä. Sharath kutsui aivan hiljattain osan joogakoulun vanhemmista opettajista koulutukseen Mysoreen kesällä 2010.
Juha ja Petri toimivat Helsingin joogakoulun yleisopetuksen ja jatkokurssien vastaavina opettajina. Heinäkuussa 2010 joogakoulu järjestää edellisten vuosien tapaan kolmen viikon kesäleirin, jonka kullakin viikolla on oma oheisteemansa: joogan filosofia, joogasutrat ja ayurveda terveystieto.
Tulevaisuuden haasteita:
Yhdysvalloissa on kehitetty kansainvälinen Yoga Alliance Teacher Training, jonka 200, 500 ja 1100 opetustunnin ohjelmiin ovat myös jotkut nimekkäät Astangakoulut ja opettajat liittyneet. Esimerkiksi suomalaisten suosimassa joogalomakohteessa Thaimaassa on Paul Dallaghanin johtama Yoga Thailand, jossa opetetaan tätä opettajakoulutusta. Paul on tulossa huhtikuussa 2010 Helsinkiin vetämään viikon mittaista kurssia. On huomattava, Yoga Alliancen opettajakurssit eivät liity Pattabhi Joisin opettamaan joogatraditioon, eikä Helsingin koulu aio liittyä niihin eikä suosittele niitä opettajilleen.
Toinen yhä enemmän suosiota saava trendi Astangamaailmassa on Iyengarin joogametodien sulauttaminen osaksi Astangan opetusta sekä asanoiden harjoitustekniikoiden että avustusmenetelmien muodossa. Tämä trendi liittyy joogan turvallisen harjoittamisen kehittämiseen. Joogaharjoituksen turvallisuus on mukana myös Joogakoulun omassa opettamisen kehitystyössä.
Toisena virikkeenä kiinnostukseen Iyengarjoogaa kohtaan on länsimaisen ajattelun pyrkimys määritellä joogan harjoitustekniikoita mahdollisimman yksityiskohtaisesti ja anatomisesti. Nämä periaatteet ovat olleet ominaisia nimenomaan Iyengarin joogasuuntaukselle.
Kolmantena haasteena on Astangan joogapiireissä kasvava kiinnostus pranayama-harjoituksia kohtaan. Erilaisia pranayama-tekniikoita haetaan muista joogasuuntauksista, useimmiten hatha-joogan klassisista harjoituksista ja yritetään sitten sovittaa Astangan perusharjoituksen. Miksi Pattabhi Jois ei opettanut pranayamaa kuin harvoille länsimaisille oppilaillensa? Tätä emme tiedä täydellä varmuudella, mutta hän kuitenkin kertoo pranayamasta esimerkiksi kirjassaan Yoga Mala melko paljonkin. Missä vaiheessa pranayama sitten tulisi ottaa mukaan osaksi Astangajoogaa ja miten sitä tulisi harjoitella on iso haaste.
Näitä kaikkia haasteita olemme valmiit kohtaamaan Helsingin Astanga Joogakoululla, ja toisaalta välittämään tietoamme ja kokemustamme näistä asioista.
Helsingissä 16.2.2010
Juha Javanainen
Helsingin Astanga Joogakoulu