Pitkä matka itsekuriin
Artikkeli: HS 28.11.2005 Elämä & Terveys
Jooga on elämäntapa, ei jumppaa
Julkaistu: HS 28.11.2005 lehdessä osastolla Elämä & Terveys
Teksti Suvi Ahola
Kun vasta alkanut joogaharrastus äkkiä lopahtaa, syynä voi olla, ettei kyseessä ollutkaan se eksoottinen jumppa, jota oli tultu hakemaan.
Ei, joogassa on kyse muusta, kuten hengityksestä ja mielen tyhjentämisestä.
Niin suomalaiset Heli Ilaskari ja Petri Räisänen kuin amerikkalais-uusiseelantilainen Donna Farhikin pyrkivät selventämään juuri tätä – ja onnistuvat kukin tavallaan. Kolmen joogakirjan myötä suomenkielistä joogatietoa on saatu kerralla paljon.
Vaikka uskon, että joogaan kannattaa tutustua ryhmässä ja pätevän opettajan johdolla, Ilaskarin selkeästi jäsennelty ja kuvitettu kirja sopii hyvin myös omin päin joogaavan oppaaksi. Perustietoa on aloittelijalle tarpeeksi.
Ilaskarin populaarin tiiviyden rinnalla Petri Räisäsen astanga-kirja on raskasta sarjaa: liki jokaisen ohjeen perässä lukee, ettei sitä suositella aloittelijoille. Asennot on esitelty tarkasti, ja sanskritia on melkein yhtä paljon kuin suomea.
Maallikkoa kiusaa se, miten eri kieltä suomalaisetkin joogakirjat puhuvat.
Ilaskari ei edes mainitse sanaa astanga, vaikka sitä opetetaan yleisesti ympäri Suomea. Räisäsen mukaan se on ”liikunnallinen, fyysinen ja dynaaminen” yhdistelmä useista joogan lajeista. Ja kuitenkin molemmat kirjoittajat perustavat tekstinsä samaan ikivanhaan oppiin.
Eniten joogan filosofiaa käsittelee Farhi. Hänen mukaansa Joogasutra, Bhagavad Gita ja muut intialaiset kirjoitukset ovat itse asiassa yleisiä moraliteetteja, joita vasten joogaajan pitäisi tarkastella elämäänsä ja arvottaa se uudelleen.
Aktivoivat ja rentouttavat liikkeet ja niihin liittyvä minuuden purkaminen ovat käytännön keinot sen toteuttamiseen. Tuloksena pitäisi olla itseään ja maailmaa enemmän arvostava ihminen.
Projekti kestää koko elämän, kaikki joogakirjailijat vakuuttavat, eikä suju ilman vastamäkiä. Masentua ei silti kannata.
Hedelmällisintä on oppia tuntemaan itsensä paremmin. Harjoitteluhan perustuu oivalluksiin: tärkein guru istuu sisällämme.
Nopeuden ja äärettömän itseilmaisun aikana tuntuu hyvältä ajatella myös sitä, että joogaamalla harjoittaakin sinnikkyyttä, itsekuria ja hitautta.
